Istun vuoristoradassa, vauhti on kova ja tuntuu vatsanpohjassa, tekee mieli nauraa kovaa ja kuuluvasti!
Vapauden tunne on mahtava! Olen hetkeksi unohtanut kaikki huoleni ja korkeanpaikan kammosta ei ole tietoakaan.
Annan tuulen tuivertaa tukkaani ja nautin siitä, että joku muu on ottanut ohjat.
Sisäinen lapseni pomppii ilosta ja tahtoo mennä ajelulle uudestaan ja uudestaan!
Mutta me ei mennä.. Tylsille aikuisille tulee nälkä ja kyllästyminen, jonka vuoksi lähdemme samoilemaan Helsingin tyhjyyttä kaikuvaan keskustaan.
On Juhannusaatto, eikä kadulla näy ristinsielua. Olemme vain me ja meidän nälkää murisevat vatsamme. Löydämme avoinna olevan kebabmestan ja syömme epäterveellisesti, mutta täyttävästi.
Jatkamme kulkuamme ja löydämme paikan, jossa raikuu elämä ja kuubalainen musiikki!
Sisällä tunnelma on rentouttava. Tilaamme punaviiniä ja tunnen kuinka humala leviää jalkoihini.
Yhtäkkiä on mukavaa ja tunnelmallista kaiken sen päivän kiljunnan ja naurun jälkeen.
On kuin olisimme eksyneet maailmasta toiseen.
Illan viimeisen tequila-drinkin jälkeen mietin, että ei ollut yhtään hullumpi Juhannusaatto.
<3:llä Jenni
