Northern Lights
Aurora Borealis
Pohjanpalo
Revontulet
3. joulukuuta 2011
Aurora Borealis
Northern Lights
Aurora Borealis
Pohjanpalo
Revontulet
2. joulukuuta 2011
27. marraskuuta 2011
mä katkon sun peukalon, ettet liftata voi mun perään ja murran sun keskarin, ettet sä häpäise mua enää
Mulla on hyvä olo, olen onnellinen ja samalla raivostunut, tunnen kaikkia tunteita yhtäaikaa ja jokaista erikseen. Ajattelen ja kuulen, mutta en tahdo nähdä tai tietää. Olen kaikki ja kukaan ei ole minä. En tuhlaa aikaani ja samalla pelkään kuolevani, vedän henkeä ja hapen sijaan keuhkoni täyttyvät rikistä. Ihmiset ovat ällöttäviä ja silti niin rakastettvia! Olen hullu huutaessani tuuleen.
Sekavasta aloituksestani huolimatta haluan listata asioita jotka ärsyttävät minua tällähetkellä.
1. Tekotaiteellisuus. tai ehkä taiteellisuus ylipäätänsä. ns."taiteelliset ihmiset" ovat ärsyttäviä, jokainen heistä hakee omaa erinomaisuuttaan ja erilaisuuttaan olemalla jotakin yksilöllistä ollessaan juuri samanlainen kuin kaikki muutkin taiteilijat. Kuka ensinnäkin määrittelee mitä on olla taiteellinen? Kuten upea lehtorimme sanoisi;" ei ole olemassa erityislapsia, kaikki lapset ovat erityisiä", miksei sama pätisi siis aikuisiinkin ja taiteellisuuteen? En koe tarvetta olla hipsteri joka polkee jopolla ja käyttää ylisuuria rayban-rillejä (okei, tiedän ostaneeni juuri ylisuuret hipsterlasit, mutta vain siksi että ne ovat muotia ja halusin kerrankin kokeilla itselleni jotakin uutta.. seliseliseli) ja kuuntelee jotakin saakelin indiebändejä. Lisäksi, miksi nämä ns. "taiteelliset hörhöt" joista minä tykkään toisinaan käyttää sanaa "tekotaiteelliset ääliöt" etsivät joka saatanan asiasta jotakin helvetin symboliikkaa?? Tomaatti ei yhtäkkiä olekaan enään tomaatti vaan se kuvastaa minuuden pehmeyttä ja särkyvyyttä sitkeän kuoren alla.. Tässä vaiheessa tekee mieli oksentaa ketsuppia. Taiteelliset ihmiset ovat mun silmissä sokeita! Koko maailmasta pyritään etsimään vertauskuvia, symboliikkaa ja taiteellisia aspekteja jnejne.. huoh, eikö heille riitä että maailma on jo kokonaisuudessaan ja itsessään suuri taideteos ja jokainen asia on hieno juuri sellaisena kuin se on ilman sen syvällisempiä ajatuksia. Minä ainakin arvostan tomaattia tomaattina enkä jonakin helvetin vertauskuvana minusta itsestäni.. Taidehörhöt on itsekeskeisiä kusipäitä joiden koko maailma pyörii vain heidän itsensä ympärillä ja taidetta etsitään sieltä missä kaikki muut jo näkevät sen.
2. Stressi. Mä oon niin kyllästynyt stressaamaan. Pelkään onnistumista ja epäonnistusta samaanaikaan ja se saa minussa aikaan paniikkihäiriötä ja käsien hikoamista, sydämentykytystä ja itkukohtauksia. Huoh, onneksi kuitenkin olen myös äärimmäisen iloinen ja rennosti ottava ihminen, joten kärsin ns. bipolaarisesta olotilasta. Toisaalta ei ole hassumpaa olla vähän friikki, mutta kortisoli hellitä jo!
3. Kasaantuvat kilot. Kaverit laihtuvat huimaa vauhtia vieressäni minun lihotessa, lakatkaa ystävät jo siirtämästä niitä kilojanne mulle, en halua niitä! Alan muistuttaa joulukinkkua joulun lähestyessä ja säikähdän uunia joka kerta mennessäni keittiöön.. hekoheko. En ymmärrä mistä lihominen johtuu (olisko, liikasyöminen ja liikunnan puute??) mutta en ole ikinä eläessäni lihonut näin hurjaa tahtia (ei, en ole raskaana) ja voisin kohta hakea fat fighters- ryhmään sotimaan löllyvää läskiä vastaan. Jos asiasta repäistään jotain positiivista niin ainakaan näin liukkailla keleillä kaatuminen ei tee yhtä kipeää.
4. synkistelijät. Voi luoja mä vihaan näitä synkistelijöitä tällä hetkellä! Ollaan tahallaan väsyneitä ja 'masentuneita' ja valitetaan kun kukaan ei ymmärrä ja plaaplaaplaa. Oikeesti jos elämä on niin perseestä niin viiltäkää niitä ranteita sitten ens kerralla pystysuuntaisesti niin varmasti synkeähköt elämänne pääsevät päätöspisteeseensä. Voin kyllä myöntää, että mä olen meidän kaveriporukassa se synkistelijä (joten eikö kannattaisi katsoa peiliin?) mutta ainakin pyrin olemaan suurimman ajasta positiivinen, enkä lukittaudu vessaan napsimaan buranapakkauksia tyhjiksi samalla kuunnellen Jeff Buckleyn-hallelujah-biisiä tai vastaavasti jotain raivoangstipaskaa siitä kun kukaan ei ymmärrä. Höyläni ostan vain siksi, että saisin kainalokarvani ja muut epämieluisat sellaiset kuriin, enkä siksi että voisin odottaa melodramaattisesti verissäni poikaystäväni löytävän minut vessan lattialta sikiöasennosta. Tiedän että masennus on sairaus ja ymmärrän sen vakavuuden ainakin osittain, mutta synkistelijöillä en puhukkaan heistä vaan heistä joiden elämänasenteeksi on muodostunut synkkämielisyys jotta he voisivat päivän mittaan todeta kaiken taas olleen syvältä ja odottavan muka välinpitämättömänä huomista tietäen että se tulee olemaan vielä entistä syvemmältä anuksesta. Jos elämää ei edes yritetä ymmärtää lahjana ja mahdollisuuksien rajattomana pelikenttänä, niin ei siitä koskaan tulekaan sellaista. Toivon että jokainen maailman ihminen ottaisi pienen auringon ¤ sieluunsa valaisemaan sitä niin syvältä olevaa elämäänsä.
5. Oma asenteeni. Miksi mua kiinnostaa pätkänvertaa se että joku kulkee teiniajoilla/vanhempana teettämänsä käsivarret arvista rumina? Miksi mua kiinnostaa jos joku ei omalta sokeudeltaan kykene näkemään maailman kauneutta? Toisaalta mua kiinnostaa juuri siksi! Siksi että elämässä ei voi elää jos ei kiinnosta ja tollaset itsestään ja muista välinpitämättömät ihmiset on juuri sellainen asia mitä mä en voi ymmärttää, niitä kun ei kiinnosta pätkääkään mikään. (hups.. palasinkohan jo kohtaan 4)
6. Pimeys. Lumi kiltti tule jo, että näen autolla ajaessani muut kanssaeläjät. Pimeys tuottaa synkistelijöitä, se on kaiken pahan alku ja juuri vaikka kaikki saa aikansa pimeydestä. Pimeydessä elämästä katoaa värit, ihmissilmä erottaa vain harmaata ja kaikki on mustavalkoista, ei vivahteita. Pimeys on äärimmäisen surullista ja vaarallista. Ihmisiä katoaa pimeyteen, eikä mustista aukoista tiedetä mitään. Pimeys on kuolleiden ihmisten lepopaikka, ei se kuulu eläville.
7. Kiire. Kaikilla on kiire, paitsi mummoilla (tosin kassajonossa mummeleistakin tulee kiireisiä ja töykeitä). Jos hengittäminen ei tapahtuisi automaattisesti, ihmisiä kupsahtelisi kokoaika kun ei muistettaisi kiireltä hengittää. Joulunaika alkaa ja sen pitäisi tietää rauhoittumista, mutta ihmisille iskee kiire ja stressi ja heistä tulee hulluja pieniä muurahaisia jotka säntäävät stockmannin hajuvesiosastoilla ristiin rastiin. Mihin ihmisillä muka on kiire? Kuolla? elää? miten kukaan ehtii nauttia ajasta jota me onneksemme saamme täällä viettää jos juoksemme joka paikkaan? (mulle toi juokseminen ei toisaalta olis yhtään pahitteeksi kun makaan päivät pitkät sohvalla kuin laiska sika).
8. Eniten ärsyttää se, että olen itse sortunut jokaiseen yllämainittuun jollakin tapaa. Olen juossut bussiin koska on ollut kiire, olen itse itselleni aiheuttanut kaikki ne läskit ja liikakilot, olen synkistellyt joinakin ajanjaksoina elämässäni (olenhan pessimisti siitä huolimatta että pyrin optimismiin) jne. Täydellisyys ei toisaalta olekaan pyrkimykseni, mutta en kestäisi ajatusta että todellakin juuttuisin johonkin yllämainituista. Tälläkin hetkellä otan oikein rennosti puoli kolme yöllä eikä ole mikään kiire nukkumaan.
-Jenni
Sekavasta aloituksestani huolimatta haluan listata asioita jotka ärsyttävät minua tällähetkellä.
1. Tekotaiteellisuus. tai ehkä taiteellisuus ylipäätänsä. ns."taiteelliset ihmiset" ovat ärsyttäviä, jokainen heistä hakee omaa erinomaisuuttaan ja erilaisuuttaan olemalla jotakin yksilöllistä ollessaan juuri samanlainen kuin kaikki muutkin taiteilijat. Kuka ensinnäkin määrittelee mitä on olla taiteellinen? Kuten upea lehtorimme sanoisi;" ei ole olemassa erityislapsia, kaikki lapset ovat erityisiä", miksei sama pätisi siis aikuisiinkin ja taiteellisuuteen? En koe tarvetta olla hipsteri joka polkee jopolla ja käyttää ylisuuria rayban-rillejä (okei, tiedän ostaneeni juuri ylisuuret hipsterlasit, mutta vain siksi että ne ovat muotia ja halusin kerrankin kokeilla itselleni jotakin uutta.. seliseliseli) ja kuuntelee jotakin saakelin indiebändejä. Lisäksi, miksi nämä ns. "taiteelliset hörhöt" joista minä tykkään toisinaan käyttää sanaa "tekotaiteelliset ääliöt" etsivät joka saatanan asiasta jotakin helvetin symboliikkaa?? Tomaatti ei yhtäkkiä olekaan enään tomaatti vaan se kuvastaa minuuden pehmeyttä ja särkyvyyttä sitkeän kuoren alla.. Tässä vaiheessa tekee mieli oksentaa ketsuppia. Taiteelliset ihmiset ovat mun silmissä sokeita! Koko maailmasta pyritään etsimään vertauskuvia, symboliikkaa ja taiteellisia aspekteja jnejne.. huoh, eikö heille riitä että maailma on jo kokonaisuudessaan ja itsessään suuri taideteos ja jokainen asia on hieno juuri sellaisena kuin se on ilman sen syvällisempiä ajatuksia. Minä ainakin arvostan tomaattia tomaattina enkä jonakin helvetin vertauskuvana minusta itsestäni.. Taidehörhöt on itsekeskeisiä kusipäitä joiden koko maailma pyörii vain heidän itsensä ympärillä ja taidetta etsitään sieltä missä kaikki muut jo näkevät sen.
2. Stressi. Mä oon niin kyllästynyt stressaamaan. Pelkään onnistumista ja epäonnistusta samaanaikaan ja se saa minussa aikaan paniikkihäiriötä ja käsien hikoamista, sydämentykytystä ja itkukohtauksia. Huoh, onneksi kuitenkin olen myös äärimmäisen iloinen ja rennosti ottava ihminen, joten kärsin ns. bipolaarisesta olotilasta. Toisaalta ei ole hassumpaa olla vähän friikki, mutta kortisoli hellitä jo!
3. Kasaantuvat kilot. Kaverit laihtuvat huimaa vauhtia vieressäni minun lihotessa, lakatkaa ystävät jo siirtämästä niitä kilojanne mulle, en halua niitä! Alan muistuttaa joulukinkkua joulun lähestyessä ja säikähdän uunia joka kerta mennessäni keittiöön.. hekoheko. En ymmärrä mistä lihominen johtuu (olisko, liikasyöminen ja liikunnan puute??) mutta en ole ikinä eläessäni lihonut näin hurjaa tahtia (ei, en ole raskaana) ja voisin kohta hakea fat fighters- ryhmään sotimaan löllyvää läskiä vastaan. Jos asiasta repäistään jotain positiivista niin ainakaan näin liukkailla keleillä kaatuminen ei tee yhtä kipeää.
4. synkistelijät. Voi luoja mä vihaan näitä synkistelijöitä tällä hetkellä! Ollaan tahallaan väsyneitä ja 'masentuneita' ja valitetaan kun kukaan ei ymmärrä ja plaaplaaplaa. Oikeesti jos elämä on niin perseestä niin viiltäkää niitä ranteita sitten ens kerralla pystysuuntaisesti niin varmasti synkeähköt elämänne pääsevät päätöspisteeseensä. Voin kyllä myöntää, että mä olen meidän kaveriporukassa se synkistelijä (joten eikö kannattaisi katsoa peiliin?) mutta ainakin pyrin olemaan suurimman ajasta positiivinen, enkä lukittaudu vessaan napsimaan buranapakkauksia tyhjiksi samalla kuunnellen Jeff Buckleyn-hallelujah-biisiä tai vastaavasti jotain raivoangstipaskaa siitä kun kukaan ei ymmärrä. Höyläni ostan vain siksi, että saisin kainalokarvani ja muut epämieluisat sellaiset kuriin, enkä siksi että voisin odottaa melodramaattisesti verissäni poikaystäväni löytävän minut vessan lattialta sikiöasennosta. Tiedän että masennus on sairaus ja ymmärrän sen vakavuuden ainakin osittain, mutta synkistelijöillä en puhukkaan heistä vaan heistä joiden elämänasenteeksi on muodostunut synkkämielisyys jotta he voisivat päivän mittaan todeta kaiken taas olleen syvältä ja odottavan muka välinpitämättömänä huomista tietäen että se tulee olemaan vielä entistä syvemmältä anuksesta. Jos elämää ei edes yritetä ymmärtää lahjana ja mahdollisuuksien rajattomana pelikenttänä, niin ei siitä koskaan tulekaan sellaista. Toivon että jokainen maailman ihminen ottaisi pienen auringon ¤ sieluunsa valaisemaan sitä niin syvältä olevaa elämäänsä.
5. Oma asenteeni. Miksi mua kiinnostaa pätkänvertaa se että joku kulkee teiniajoilla/vanhempana teettämänsä käsivarret arvista rumina? Miksi mua kiinnostaa jos joku ei omalta sokeudeltaan kykene näkemään maailman kauneutta? Toisaalta mua kiinnostaa juuri siksi! Siksi että elämässä ei voi elää jos ei kiinnosta ja tollaset itsestään ja muista välinpitämättömät ihmiset on juuri sellainen asia mitä mä en voi ymmärttää, niitä kun ei kiinnosta pätkääkään mikään. (hups.. palasinkohan jo kohtaan 4)
6. Pimeys. Lumi kiltti tule jo, että näen autolla ajaessani muut kanssaeläjät. Pimeys tuottaa synkistelijöitä, se on kaiken pahan alku ja juuri vaikka kaikki saa aikansa pimeydestä. Pimeydessä elämästä katoaa värit, ihmissilmä erottaa vain harmaata ja kaikki on mustavalkoista, ei vivahteita. Pimeys on äärimmäisen surullista ja vaarallista. Ihmisiä katoaa pimeyteen, eikä mustista aukoista tiedetä mitään. Pimeys on kuolleiden ihmisten lepopaikka, ei se kuulu eläville.
7. Kiire. Kaikilla on kiire, paitsi mummoilla (tosin kassajonossa mummeleistakin tulee kiireisiä ja töykeitä). Jos hengittäminen ei tapahtuisi automaattisesti, ihmisiä kupsahtelisi kokoaika kun ei muistettaisi kiireltä hengittää. Joulunaika alkaa ja sen pitäisi tietää rauhoittumista, mutta ihmisille iskee kiire ja stressi ja heistä tulee hulluja pieniä muurahaisia jotka säntäävät stockmannin hajuvesiosastoilla ristiin rastiin. Mihin ihmisillä muka on kiire? Kuolla? elää? miten kukaan ehtii nauttia ajasta jota me onneksemme saamme täällä viettää jos juoksemme joka paikkaan? (mulle toi juokseminen ei toisaalta olis yhtään pahitteeksi kun makaan päivät pitkät sohvalla kuin laiska sika).
8. Eniten ärsyttää se, että olen itse sortunut jokaiseen yllämainittuun jollakin tapaa. Olen juossut bussiin koska on ollut kiire, olen itse itselleni aiheuttanut kaikki ne läskit ja liikakilot, olen synkistellyt joinakin ajanjaksoina elämässäni (olenhan pessimisti siitä huolimatta että pyrin optimismiin) jne. Täydellisyys ei toisaalta olekaan pyrkimykseni, mutta en kestäisi ajatusta että todellakin juuttuisin johonkin yllämainituista. Tälläkin hetkellä otan oikein rennosti puoli kolme yöllä eikä ole mikään kiire nukkumaan.
-Jenni
25. marraskuuta 2011
Pikku poseeraukset pikkujouluna
Nyt seuraa sellanen määrä pikkujoulu poseerausta, että huh huh.
Vietettiin eilen vakan ja pedon (lastentarhanopettajat ja opettajat) pikkujouluja ja etkot oli meillä. Syötiin joulusuklaata, piparisuklaata, poppareita, piparia, mandariineja jne. laulettiin singstaria ja ennenkaikkea oltiin linssiludeina.
Sain meikata Suvin (oikeanpuoleinen), mikä olikin erityisen kivaa ja harvinaista.
Suvi oli ostanut Lontoosta (?) hyvää viiniä, mikä sitten juotiin porukalla pois. (btw, miksi tossa pullossa on eiffel-tornin kuva kun se on lontoosta? Okei, ehkä lontoostakin saa ranskalaista viiniä)
Puhuttiin vähän Pirren ensvuoden vaihtoon lähdöstä ja se myönsi kokoajan luulleensa että Tsekki sijaitsee lähi-idässä, kunnes oli tutkinut karttaa yks päivä. Raukkeli oli kokoaika luullu lähtevänsä johonki melko eksoottiseen ja ehkä poliittisesti sotilaalliseen valtioon.
Kisailtiin myös siitä, kumpi on parempaa pipari- vai joulusuklaa.. Valitettavasti piparisuklaa vei voiton 3-2, mutta joulusuklaata syötiin kuitenkin enemmän.
Illan paras laulaja oli Hansku, joka singstarissa tais päihittää meidät kaikki.
Kun päästiin baariin (joka sijaitsi suunnilleen meidän naapurissa) niin Pirre ja Suvi meni heti ekana tiskille ja tilasivat kymmenen drinksua (kun oli niin hallpaa!).. jooh, takana olevat jonottajat olivat hieman närkästyneitä ja baarimikko luuli kuulleensa väärin.
Hauskaa oli, vaikka väsyttikin ja taisinkin olla kotona jo puoli yhdeltätoista :D Pikkujoulut baarissa alkoivat siis kello 20, joten kyllä sitä vähän tuli juhlittua.
-Jenni (joka näytti aivan crackhutsulta)
Vietettiin eilen vakan ja pedon (lastentarhanopettajat ja opettajat) pikkujouluja ja etkot oli meillä. Syötiin joulusuklaata, piparisuklaata, poppareita, piparia, mandariineja jne. laulettiin singstaria ja ennenkaikkea oltiin linssiludeina.
Sain meikata Suvin (oikeanpuoleinen), mikä olikin erityisen kivaa ja harvinaista.
Suvi oli ostanut Lontoosta (?) hyvää viiniä, mikä sitten juotiin porukalla pois. (btw, miksi tossa pullossa on eiffel-tornin kuva kun se on lontoosta? Okei, ehkä lontoostakin saa ranskalaista viiniä)
Puhuttiin vähän Pirren ensvuoden vaihtoon lähdöstä ja se myönsi kokoajan luulleensa että Tsekki sijaitsee lähi-idässä, kunnes oli tutkinut karttaa yks päivä. Raukkeli oli kokoaika luullu lähtevänsä johonki melko eksoottiseen ja ehkä poliittisesti sotilaalliseen valtioon.
Kisailtiin myös siitä, kumpi on parempaa pipari- vai joulusuklaa.. Valitettavasti piparisuklaa vei voiton 3-2, mutta joulusuklaata syötiin kuitenkin enemmän.
Illan paras laulaja oli Hansku, joka singstarissa tais päihittää meidät kaikki.
Kun päästiin baariin (joka sijaitsi suunnilleen meidän naapurissa) niin Pirre ja Suvi meni heti ekana tiskille ja tilasivat kymmenen drinksua (kun oli niin hallpaa!).. jooh, takana olevat jonottajat olivat hieman närkästyneitä ja baarimikko luuli kuulleensa väärin.
Hauskaa oli, vaikka väsyttikin ja taisinkin olla kotona jo puoli yhdeltätoista :D Pikkujoulut baarissa alkoivat siis kello 20, joten kyllä sitä vähän tuli juhlittua.
-Jenni (joka näytti aivan crackhutsulta)
16. marraskuuta 2011
Uudet lasit
No hyvinhän tää bloggaaminen alkoi.. NOT.
Stressi iski päin kasvoja heti kun onnistuin sulkemaan siltä silmäni. Nyt stressilistalla on oma terveyteni, kouluhommat ja raha-asiat. Jotakin kivaa tähänkin päivään onneksi mahtui, nimittäin nisseniltä tuli tekstaria, että uudet lasini ovat saapuneet, jes!
Vanhat lasini (yllä) vaihtuivat uusiin paremmilla vahvuuksilla:
Minulla oli samantapaiset silmälasit aiemminkin, mutta onnistuin katkaisemaan ne keskeltä kahtia (älkää edes kysykö miten!)
Tykkään uusista laseistani ja toivottavasti maailma alkaa näyttää positiivisemmalta uusien lasien takaa ;)
-Jenni
Stressi iski päin kasvoja heti kun onnistuin sulkemaan siltä silmäni. Nyt stressilistalla on oma terveyteni, kouluhommat ja raha-asiat. Jotakin kivaa tähänkin päivään onneksi mahtui, nimittäin nisseniltä tuli tekstaria, että uudet lasini ovat saapuneet, jes!
Vanhat lasini (yllä) vaihtuivat uusiin paremmilla vahvuuksilla:
Minulla oli samantapaiset silmälasit aiemminkin, mutta onnistuin katkaisemaan ne keskeltä kahtia (älkää edes kysykö miten!)
Tykkään uusista laseistani ja toivottavasti maailma alkaa näyttää positiivisemmalta uusien lasien takaa ;)
-Jenni
11. marraskuuta 2011
Mentiin eilen ihanien tyttöjen kanssa juhlimaan harjottelun loppua Kaarleen hoitsujen bileisiin. Mä olen huomannut, että juhliminen on parasta melkeinpä selvin päin (harrastan tätä aika useasti). Alkuillasta tuli juotua vain viinilasillinen ja pari skumppalasillista.
Oli todella kivaa päästä pitkästä aikaan heilumaan tanssilattialle (mulla on aina sellainen riehumismeininki päällä, että säikytän tanssilattialla kaikki ihmiset vähintään viiden metrin päähän musta, toimin hyvänä tilanraivaajana)
Etkot pidettiin siis Suvin luona syöden ja juoden ja jutellen.
Saatiin illan aikana tosi imartelevia kommentteja miehiltä. Ensimmäinen vastaantulija kysyi, että ollaanko me tytöt menossa pi**ua jakamaan.. Suvi onneksi haistatteli sille takasin. Seuraavat vastaantulijat katsoi meitä ensin pitkään ja sanoivat toisilleen: " Nääääääh". Nuo kommentit enemmänkin nauratti kuin lannisti ja naureskellen mietittiin kannattaako sinne baariin edes mennä kun noin imartelevia kommentteja ollaan saatu jo ennen sisälle pääsyä. Kaarlessa sainkin sitten kolmannen imartelevan kommentin Sampan ystävältä joka kysyi minulta, että mitä ihmettä mä olen tehnyt naamalleni.
Ilmeisesti en siis ollut ihan hehkeimilläni. Hauskaa oli kuitenkin jokatapauksessa!
Kannattaa muuten opiskella Vakalla jos haluaa iskeä miehen, tosi moni tuli ihmettelemään meiltä että mitäs me oikein opiskellaan, kun haalareiden väri on niin erikoinen. Onhan se pinkki aina hot!
Lähdettiin kotia päin vasta kolmelta yöllä ja minä raahasin Sampankin mukanani yhtämatkaa.
Suosittelen muuten kaikille Seppälässä myytäviä kolmen luomivärin wet 'n wild paletteja, joissa on tosi hyvä pigmentti! Silmämeikkiini käytinkin wet 'n wildin spoiled brat -palettia.
-Jenni
Oli todella kivaa päästä pitkästä aikaan heilumaan tanssilattialle (mulla on aina sellainen riehumismeininki päällä, että säikytän tanssilattialla kaikki ihmiset vähintään viiden metrin päähän musta, toimin hyvänä tilanraivaajana)
Etkot pidettiin siis Suvin luona syöden ja juoden ja jutellen.
Saatiin illan aikana tosi imartelevia kommentteja miehiltä. Ensimmäinen vastaantulija kysyi, että ollaanko me tytöt menossa pi**ua jakamaan.. Suvi onneksi haistatteli sille takasin. Seuraavat vastaantulijat katsoi meitä ensin pitkään ja sanoivat toisilleen: " Nääääääh". Nuo kommentit enemmänkin nauratti kuin lannisti ja naureskellen mietittiin kannattaako sinne baariin edes mennä kun noin imartelevia kommentteja ollaan saatu jo ennen sisälle pääsyä. Kaarlessa sainkin sitten kolmannen imartelevan kommentin Sampan ystävältä joka kysyi minulta, että mitä ihmettä mä olen tehnyt naamalleni.
Ilmeisesti en siis ollut ihan hehkeimilläni. Hauskaa oli kuitenkin jokatapauksessa!
Kannattaa muuten opiskella Vakalla jos haluaa iskeä miehen, tosi moni tuli ihmettelemään meiltä että mitäs me oikein opiskellaan, kun haalareiden väri on niin erikoinen. Onhan se pinkki aina hot!
Lähdettiin kotia päin vasta kolmelta yöllä ja minä raahasin Sampankin mukanani yhtämatkaa.
Suosittelen muuten kaikille Seppälässä myytäviä kolmen luomivärin wet 'n wild paletteja, joissa on tosi hyvä pigmentti! Silmämeikkiini käytinkin wet 'n wildin spoiled brat -palettia.
-Jenni
9. marraskuuta 2011
I'm the king of the world
Heyy heyy!! I'm finally back!
Tosiaan.. Harjoitteluni loppui tänään!!!! Nyt ei stressaa mikään ja aurinkokin olla möllöttää taivaalla paistaen lättyjä. Olen löytänyt taas itsestäni "pikku-bloggaajan" ja mieli tekisikin alkaa rustata tylsää elämäntarinaani tänne sivuilleni. Olen vihdoinkin oppinut ymmärtämään, että ei ole väliä kuka blogiani lukee ja kuinka moni sitä lukee, kunhan blogillani on jotain tarjottavaa minulle itselleni, se riittäkööt.
Ja mitä meikkileikkeihini tulee, ne jääkööt nyt vähemmälle, sillä en tunne palavaa intoa enää naamani sotkemiseen.
Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren!-- ööh, joo.. soittakaa vaan mielisairaalaan. Tämä vapaus sekoittaa pään!!
Syksyn masis on siis poissa ja kehoni on taas energiaa täynnä (ainakin toistaiseksi), joten tästä taas lähtee! Uuteen nousuun! Wuuuhaaaaa.
-Jennipenni-
Tosiaan.. Harjoitteluni loppui tänään!!!! Nyt ei stressaa mikään ja aurinkokin olla möllöttää taivaalla paistaen lättyjä. Olen löytänyt taas itsestäni "pikku-bloggaajan" ja mieli tekisikin alkaa rustata tylsää elämäntarinaani tänne sivuilleni. Olen vihdoinkin oppinut ymmärtämään, että ei ole väliä kuka blogiani lukee ja kuinka moni sitä lukee, kunhan blogillani on jotain tarjottavaa minulle itselleni, se riittäkööt.
Ja mitä meikkileikkeihini tulee, ne jääkööt nyt vähemmälle, sillä en tunne palavaa intoa enää naamani sotkemiseen.
Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren!-- ööh, joo.. soittakaa vaan mielisairaalaan. Tämä vapaus sekoittaa pään!!
Syksyn masis on siis poissa ja kehoni on taas energiaa täynnä (ainakin toistaiseksi), joten tästä taas lähtee! Uuteen nousuun! Wuuuhaaaaa.
-Jennipenni-
9. lokakuuta 2011
Sä oot valo mun pimeydessäin
Vihdoinkin valoa pimeydessä! Sain Sampan takaisin kotiin <3 ja ihan uusi mies sieltä tulikin. Samppa on ollut sellainen unelmien poikaystävä.
viime viikolla sain Sampalta kukkia ja tämä on siis todella harvinaista ja ehdottomasti mainitsemisen arvoista! Samppa inhoaa hulluja päiviä ja silti se oli uskaltautunut sinne hakemaan minulle kukkia ja vieläpä ihan ilman syytä.
Lisäksi ollaan käyty Haaparannan ikeassa shoppailemassa ja Sampasta kuoriutui innokkaampi shoppailija kuin minusta, mutta ainakin koti sai uuden ilmeen.
Pölyisistä hyllyistä huolimatta kotimme on saanut kodikkaamman ilmeen, jossa on mukava viettää iltoja kynttilöiden ja lämpimän teen parissa.
Sampan oli pakko saada ostaa lampaantalja, mikä oli mielestäni melko hellyyttävää. Yrjö (tuoli) sai siis uuden lookin.
Viirukin on käynyt vierailulla piristämässä iltojamme. Tuo kissa on niin hellyyttävä kun se tietää jos joku on surullinen yms. niin se tulee päälle öisin nukkumaan. ihana mussukka <3
Unet ovat olleet painajaismaisia ja Samppa epäilee, että naapurissamme asuu Leonardo Dicaprio (inception), sillä näin ehkä eriskummallisinta unta ikinä! Koska uneni oli niin mielenkiintoinen, kerron sen täällä blogissa vaikka ketään tuskin kiinnostaa. Näin unta, että istuin Sampan kanssa junassa ja parin penkkirivin päässä meistä istui nainen (en tuntenut naista). Nainen silmäili oudosti meitä ja huomasin hänen vetävän aseen taskustaan. Nainen ampui minua, mutta minä väistin tönäisemällä Samppaa vieressäni. Nainen ampui uudelleen, tällä kertaa Samppaa, jota osui päähän. Samppa kuoli käsivarsilleni ja nainen ampui itsensä. Ajattelin unta nähdessäni, että tämän täytyy olla pelkkää unta! Minun on pakko herätä, tiedän että jotkut pystyvät heräämään tahdonvoimalla unesta, tämä on vain unta! Joten heräsin.. Hyvinkäällä, olin huojentunut kun uni olikin pelkkää unta. Lähdin etsimään Samppaa ja kysyin äidiltäni missä hän mahtaa olla, äitini totesi Sampan nukkuvan vieressäni.. Löysin Sampan elossa sängystäni! Mikä huojennus, mutta minulla oli kiire päiväkotiharjoitteluun! Äitini saattoi minut juna-asemalle, jossa kerroin unestani. Juna saapui ja pysähtyi laiturille, junasta kannettiin kaksi ruumista, yhden pojan ja naisen jonka olin juuri nähnyt unessani. Minua alkoi osettaa, olin nähnyt enneunen, paitsi poika ei ollut Samppa... Heräsin Oulussa paniikissa! Tälläkertaa jouduin nipistämään itseäni varmistaakseni että olin todella herännyt oikeasti! Hyi, mikä kaksikerroksinen uni!
Oulussa on ollut myrskyisää, jolloin on ihana käpertyä peiton alle ja polttaa kynttilöitä, sekä katsella elokuvia. Tosin olen tehnyt tätä vain viikonloppuisin, sillä arkipäivinä olen päiväkodissa harjoittelemassa ja olen jatkuvasti niin väsynyt että menen nukkumaan yhdeksän aikaan illalla.. unirytmini on aivan sekaisin!
Myös minä olen pitänyt yllä täydellisen avovaimon rooliani ja ollut se kodin hengetär, joka siivoaa, tekee ruokaa ja leipoo. Viimeisin leivontajuttuni olivat nuo cookiet, joista tuli todella hyviä! Vievät kielen peppuun!
ps. Olen aloittanut lenkkeily-harrastuksen askelmittarin myötä
pps. ajattelin alkaa taas kirjoittamaan blogiani ahkerammin kun päiväkotiharjoitteluni on ohi.. eli sitten marraskuussa
-Jenni
viime viikolla sain Sampalta kukkia ja tämä on siis todella harvinaista ja ehdottomasti mainitsemisen arvoista! Samppa inhoaa hulluja päiviä ja silti se oli uskaltautunut sinne hakemaan minulle kukkia ja vieläpä ihan ilman syytä.
Lisäksi ollaan käyty Haaparannan ikeassa shoppailemassa ja Sampasta kuoriutui innokkaampi shoppailija kuin minusta, mutta ainakin koti sai uuden ilmeen.
Pölyisistä hyllyistä huolimatta kotimme on saanut kodikkaamman ilmeen, jossa on mukava viettää iltoja kynttilöiden ja lämpimän teen parissa.
Sampan oli pakko saada ostaa lampaantalja, mikä oli mielestäni melko hellyyttävää. Yrjö (tuoli) sai siis uuden lookin.
Viirukin on käynyt vierailulla piristämässä iltojamme. Tuo kissa on niin hellyyttävä kun se tietää jos joku on surullinen yms. niin se tulee päälle öisin nukkumaan. ihana mussukka <3
Unet ovat olleet painajaismaisia ja Samppa epäilee, että naapurissamme asuu Leonardo Dicaprio (inception), sillä näin ehkä eriskummallisinta unta ikinä! Koska uneni oli niin mielenkiintoinen, kerron sen täällä blogissa vaikka ketään tuskin kiinnostaa. Näin unta, että istuin Sampan kanssa junassa ja parin penkkirivin päässä meistä istui nainen (en tuntenut naista). Nainen silmäili oudosti meitä ja huomasin hänen vetävän aseen taskustaan. Nainen ampui minua, mutta minä väistin tönäisemällä Samppaa vieressäni. Nainen ampui uudelleen, tällä kertaa Samppaa, jota osui päähän. Samppa kuoli käsivarsilleni ja nainen ampui itsensä. Ajattelin unta nähdessäni, että tämän täytyy olla pelkkää unta! Minun on pakko herätä, tiedän että jotkut pystyvät heräämään tahdonvoimalla unesta, tämä on vain unta! Joten heräsin.. Hyvinkäällä, olin huojentunut kun uni olikin pelkkää unta. Lähdin etsimään Samppaa ja kysyin äidiltäni missä hän mahtaa olla, äitini totesi Sampan nukkuvan vieressäni.. Löysin Sampan elossa sängystäni! Mikä huojennus, mutta minulla oli kiire päiväkotiharjoitteluun! Äitini saattoi minut juna-asemalle, jossa kerroin unestani. Juna saapui ja pysähtyi laiturille, junasta kannettiin kaksi ruumista, yhden pojan ja naisen jonka olin juuri nähnyt unessani. Minua alkoi osettaa, olin nähnyt enneunen, paitsi poika ei ollut Samppa... Heräsin Oulussa paniikissa! Tälläkertaa jouduin nipistämään itseäni varmistaakseni että olin todella herännyt oikeasti! Hyi, mikä kaksikerroksinen uni!
Oulussa on ollut myrskyisää, jolloin on ihana käpertyä peiton alle ja polttaa kynttilöitä, sekä katsella elokuvia. Tosin olen tehnyt tätä vain viikonloppuisin, sillä arkipäivinä olen päiväkodissa harjoittelemassa ja olen jatkuvasti niin väsynyt että menen nukkumaan yhdeksän aikaan illalla.. unirytmini on aivan sekaisin!
Myös minä olen pitänyt yllä täydellisen avovaimon rooliani ja ollut se kodin hengetär, joka siivoaa, tekee ruokaa ja leipoo. Viimeisin leivontajuttuni olivat nuo cookiet, joista tuli todella hyviä! Vievät kielen peppuun!
ps. Olen aloittanut lenkkeily-harrastuksen askelmittarin myötä
pps. ajattelin alkaa taas kirjoittamaan blogiani ahkerammin kun päiväkotiharjoitteluni on ohi.. eli sitten marraskuussa
-Jenni
27. syyskuuta 2011
Syysmasennus
Ahdistus! Koko syksy on tuonut mukanaan paljon huolia ja stressiä. Tällä hetkellä ulkona raivoaa myrsky joka tahtoo viedä mukanaan viimeisetkin jäljet kesän olemassa olosta.. Maailma tuntuu tekevän kuolemaa ja tuntuu kuin sisälläni olisi ilmapallo joka tyhjenee tyhjenemistään saaden minut haukkomaan happea.
Stressiä on tuonut mukanaan opiskelut ja lähenevä harjoittelujaksoni. Tuntuu, että olen väärällä alalla, väärässä paikassa ja aivan hukassa! Minusta ei ole tähän, en täytä kaikkia niitä vaatimuksia joita tämä ala kantaa eteeni. Lastenhoidosta on tullut tiedettä, joka on muuttanut kaiken niin monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi etten pysty enää käsittämään sitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tunnistan itsessäni kykenemättömyyden toimia tällä alalla, jotta nämä hommat jäävät niille osaaville ja innostuneille ihmisille, joita päiväkoteihin tarvitaan.
Olen myös huomannut alakuloisuuden ja surumielisyyden piirteitä itsessäni. Tunnen itseni usein yksinäiseksi, vaikka olenkin ihanien ihmisten ympäröimänä. Ikävöin Samppaa, jota en ole nähnyt kolmeen kuukauteen (Perjantai, tule jo!). Toki olen ollut iloinenkin, mutta päällimmäiset tunteeni ovat olleet lähinnä negatiivisia. Olen tuhlannut paljon aikaani asioihin, joita en todellisuudessa halua tehdä ja tehnyt melko vähän asioita joista nautin. Nyt pitää ottaa itseäni niskasta kiinni!
En tiedä mistä johtunee, että kerrankin elämässäni olen myös ruvennut stressaamaan painoani! En ole koskaan kantanut huolta siitä kuinka paljon painan ja mitä suuhuni pistän, mutta huomatessani etteivät entiset farkkuni mahddu enää jalkaani olen toden teolla huolestunut! Peilistä katsoo vain ruma läski, jonka toivoisin katoavan mutta en saa itseäni liikkeelle. Olen laiska, saamaton ja ruokin negatiivisuudellani kaikkea sitä mistä olen tällä hetkellä ahdistunut.
Elikkä, erittäin hyvää syksyä vaan kaikille!
T:Jenni
Stressiä on tuonut mukanaan opiskelut ja lähenevä harjoittelujaksoni. Tuntuu, että olen väärällä alalla, väärässä paikassa ja aivan hukassa! Minusta ei ole tähän, en täytä kaikkia niitä vaatimuksia joita tämä ala kantaa eteeni. Lastenhoidosta on tullut tiedettä, joka on muuttanut kaiken niin monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi etten pysty enää käsittämään sitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tunnistan itsessäni kykenemättömyyden toimia tällä alalla, jotta nämä hommat jäävät niille osaaville ja innostuneille ihmisille, joita päiväkoteihin tarvitaan.
Olen myös huomannut alakuloisuuden ja surumielisyyden piirteitä itsessäni. Tunnen itseni usein yksinäiseksi, vaikka olenkin ihanien ihmisten ympäröimänä. Ikävöin Samppaa, jota en ole nähnyt kolmeen kuukauteen (Perjantai, tule jo!). Toki olen ollut iloinenkin, mutta päällimmäiset tunteeni ovat olleet lähinnä negatiivisia. Olen tuhlannut paljon aikaani asioihin, joita en todellisuudessa halua tehdä ja tehnyt melko vähän asioita joista nautin. Nyt pitää ottaa itseäni niskasta kiinni!
En tiedä mistä johtunee, että kerrankin elämässäni olen myös ruvennut stressaamaan painoani! En ole koskaan kantanut huolta siitä kuinka paljon painan ja mitä suuhuni pistän, mutta huomatessani etteivät entiset farkkuni mahddu enää jalkaani olen toden teolla huolestunut! Peilistä katsoo vain ruma läski, jonka toivoisin katoavan mutta en saa itseäni liikkeelle. Olen laiska, saamaton ja ruokin negatiivisuudellani kaikkea sitä mistä olen tällä hetkellä ahdistunut.
Elikkä, erittäin hyvää syksyä vaan kaikille!
T:Jenni
4. syyskuuta 2011
Radical Vamp
Äiti jo ehtikin naureskella mulle, että siinäpä varsinainen blogin lopettaja kun juttuja vaan tulee ja tulee.. Nooh, mulla on ollu aika monta vapaapäivää tällä viikolla enkä osaa käyttää niitä mitenkään muuten kuin meikaten (tiedän, oon tosi nolife). Mutta nyt mulla on kyllä ongelma joka estää tekemästä tätäkin pientä huvia! Nimittäin...... photoshop. Mulla loppuuu kokeiluversiosta päivät (olen käyttänyt jo kaikista mahdollisista kokeiluversioista päivät loppuun) ja en pysty elämään ilman photoshoppia. Joten jutut taitaa oikeasti nyt loppua kuukaudeksi (kunnes Samppa tuo mulle koneen jossa on photoshop). No aivan sama.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)