Hetki elämässä

Tänään oli lämmin päivä pitkästä aikaa, joten lojosin tunnin aamuautingossa,kunnes typerät pilvet tulivat häiritsemään. Ranta oli yksin minun ja jonkun himoruskettuja-papparaisen.

Luovutettuani ruskettumisyritykseni suuntasin Hyvinkään keskustaan. Istahdin kirjastoaukion penkille ja jäin tuijottamaan ohikulkevia ihmisiä. Kauhukseni huomasin, että tunnistan liian monet ihmiset rollsin (entisen työpaikkani) asiakkaiksi, ajatuksissani tuijottelin heitä ja mietin "tuossa menee tuplajuustoateria 'Jahvalla', ja tuossa kaksi gluteenitonta juustohampurilaista", huolestuttavaa että edelleenkin muistan mitä he aikoinaan aina tilasivat.

Toinen asia jonka panin merkille siinä penkillä kököttäessäni oli se, että Hyvinkäällä on ihan älyttömästi teiniäitejä! Siellä ne 15-kesäiset mimmit kulkee verkkosukkahousuissa ja minihameissa napakoru paistaen paidan alta työntäen vauvan rattaita.. huh huh. Eikö kouluissa enää anneta seksuaalivalistusta?

Ja miksi niin hemmetin moni mun vanhoista koulukavereista / tutuista asuu edelleen Hyvinkäällä? Eikö täältä pääse pois kun on kerran tänne syntynyt? Vaikka mä aina valitankin sitä kuinka ankeaa Oulussa on, niin olen tämän päivän aikana huomannut olevani ylpeä siitä, että olen päässyt elämässäni eteenpäin enkä jämähtänyt tänne Hyvinkäälle! Itseasiassa sain tänään oikein sellaisen "itserakkauskohtauksen", kun mietiskelin mennyttä elämääni, tunsin hirveän suurta ylpeyttä 15-vuotiasta minää kohtaan. Tunsin suurta kiitollisuutta sitä teinilikkaa kohtaan, joka ei silloin 15 vuotiaana hakenut amikseen opiskelemaan jotakin kokkialaa. En yhtäkkiä voi ymmärtää miksen ajautunut amikseen? Minulla oli siihen kaikki edellytykset: huono keskiarvo yläasteen jälkeen, opiskelumotivaatio melkolailla nolla. Olin kertakaikkiaan päättänyt mennä lukioon ja siksi päädyinkin kymppiluokalle, jotta minulla olisi mahdollisuudet toteuttaa tuo unelma. Kymppiluokalta käteen jäi stipendi ja 2:lla numerolla kohonnut keskiarvo. Tänään vasta tajusin, että olen aina seurannut sydämeni ääntä ja pyrkinyt toteuttamaan unelmani. Voisinko enää olla itsestäni ylpeämpi?

Jokainen hetki on elämisen arvoinen.

<3:llä Jenni

Merenneito

Merellinen meikki

vaihe 1: Meikkivoide

Vaihe 2: Korostusta (puuteri, ruskea aurinkopuuteri, valoa heijastavaa värivoidetta/puuteria)

Vaihe 3: silmämeikki (turkoosiin taittavaa luomiväriä, rajauskynä, ripsiväri, kulmakynä)

Vaihe 4: Huulimeikki (korallia huulipunaa & huulikiiltoa)

vaihe 5: asusteet (korvakorut/kaulakorut/hiuskorut) ja mutrista suutasi typerästi ;D

Kiitän!

<3:llä Jenni

Sadepäivän piknik

Mitä kivaa voi tehdä päivänä joka näyttää niin murheelliselta, että taivaalta voisi alkaa sataa kyyneliä?

Alunperin oltiin ajateltu käydä Porvoossa, mutta se ajatus kariutui huonon sään vuoksi, eikä mua huvittanut tuijottaa koko päivää Housea, vaikka hän onkin hyvin viehättävä ja hauska lääkäri. Niinpä mä keksin (koska olen hyvin kekseliäs ja ihanan viihdyttävä naishenkilö (ja tälläisiä henkilöitä tapaa vain elokuvien päärooleissa tai maanis-depressiivisten-kokoontumisissa)), että pidetään piknik sisällä! Jeij, kuinka hauskaa! (mistäköhän johtui, että mä olin ainoa meistä kahesta joka innostui tästä ideasta?)

Käytiin kaupassa hakemassa piknik-tarvikkeita, mm. punaviiniä, perunasalaattia, mansikoita, valkosuklaata, viinirypäleitä, ohravarrasta ja kanaa meiltä löytyikin jääkaapista

Me syödään nykyään ruokamme tollasilla muoviaterimilla, koska ei olis mitään järkeä ostaa teräksisiä, jotka meillä siis on jo Oulussa.

Mansikat oli ihan superhyviä! (vaikka olivatkin Espanialaisia)

En oo ikinä juonu näin tujua/tulista viiniä, mutta johtui varmaan siitä että tämä taisi olla niitä viinejä joita kuuluu pitää korkki auki vähintään puolituntia ennen juomista.

Nyt tissuttelen viinin jämiä ja parannan maailmaa!

<3:llä Jenni

korttisotaa ja kyyneliä

Huoh..Miksi mä oon tämmönen itkupilli? Reagoin kaikkeen hiemankin tunteitani kuohuttavaan itkien. Joko mulla on yliaktiiviset kyynelkanavat tai sitten mä vaan yksin kertaisesti olen herkkä ja heikko. Mä itken sillon, kun joku on hiemankin surullista, onnellista, pelottavaa, ahdistavaa, raivostuttavaa, epäoikeudenmukaista, stressaavaa, MÄ ITKEN AINA!! 

Mä oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyy olemaan tilanteessa kuin tilanteessa järkeviä, vankkoja ja ei-itkeviä. Mä en tiedä mikä mua vaivaa, kun kyyneleet puskee väkisinkin pintaan sillon kun ei pitäisi, en pysty estämään sitä vaikka haluaisin. Mun limbinen järjestelmä on jotenkin kieroutunut tai sitten en osaa käsitellä asioita muulla tavoin (tai ehkä mun mantelitumakkeessa on kasvain joka häiritsee mun tunnemaailmaa?). Tai ehkä mä olen vaan syntynyt yliherkäksi tunneihmiseksi, joka omistaa tulvivat kyynelkanavat. Mielestäni ei ole normaalia, että ihminen voi itkeä kuusi tuntia putkeen, niinkuin minä olen joskus tehnyt, lisäksi kärsin itkun ohella hyperventilaatio-oireista ja paniikkikohtauksista ja jälkeenpäin kasvavasta häpeän tunteesta.. miksen voinut taas selvitä tästäkin asiasta itkemättä?

No mikä sitten on saanut minut itkemään tälläkertaa? Epäoikeudenmukaisuus!

Eilinen päivä alkoi hyvin, mutta päättyi huonosti. Onnistuimme Sampan kanssa lätkäisemään soluasunnon oven kiinni niin, että avaimet jäivät huoneen sisäpuolelle. Ei auttanut muu kuin soittaa ISS:lle, jotta he tulisivat avaamaan meille oven, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. ISS kieltäytyi tulemasta paikalle, koska Samppa ei ole kirjoilla Hyvinkäällä, mitä paskaa? Minuun iski paniikki ja aloin taas itkemään selittäessäni tätä kaikkea epäoikeudenmukaisuutta äidilleni. Lopulta käskin Sampan soittaa uudelleen huoltoyhtiölle ja kysyä, miten tälläisessa tilanteessa tulee toimia? Kaikki tavaramme on lukkojen takana huoneessa, jonne emme pääse, kellokin on jo 20:40. Onneksi kuitenkin he viimein suostuivat tulemaan paikalle, kun Samppa lupasi näyttää vuokrasopimuksensa ja henkilökorttinsa todistaakseen asuvansa kyseisessä huoneessa.

No mikä sai minut itkemään tänään? Epäoikeudenmukaisuus!

Aamu alkoi huonosti, flunssa tuntuu jo sietämättömältä. Katsoin elokuvan, jonka jälkeen päätin lähteä ostamaan jotakin syötävää, sillä vatsaani kurni. Siirsin tililleni 13e (siirrän aina pieniä summia toiselta tililtäni, jotta en tulisi tuhlanneeksi liikaa) ja lähdin kauppaan. Kassalla yritin maksaa 7e ostokseni, mutta jostain kumman syystä tämä ei onnistunut. Minua hävetti, koska myyjä varmasti loi minuun katseen "Köyhä!" (tai ainakin minun mielikuvituksessani kävi näin), ihmettelin kuitenkin miksen ollut voinut maksaa ruokaostoksiani vaikka vasta 10min sitten olin laittanut tililleni rahaa? Soitin OP-puhelinpalveluun ja tarkistin tilini saldon, puhelinvastaaja kertoi sen olevan 3e! Mihin minulta oli yhtäkkiä kadonnut 10e rahaa?? Menin paniikkiin, taas!  Kiiruhdin Sampan soluasunnolle ja kirjauduin verkkopankkiin, sieltä minua vastaan tuijotti sama karu totuus. Johonkin oli kadonnut 10e! Eihän tuo kuulosta isolta summalta, mutta opiskelijalle se on paljon. Ajattelin heti jonkun kopioineen korttini tai saaneen haltuun tilini tietoja, joilla hän ryövää rahaa minun tililtäni! Kiiruhdin pankkiin ja aloin selittää pankkivirkailijalle tapahtunutta, ja koska olin jälleen tunnekuohun vallassa... aloin kyynelehtiä! Olisin voinut kuolla häpeään ja yritin niellä ja tukahduttaa ylimääräisen minusta purkautuvan nesteen.. mutta turhaan. Pankkivirkailija kertoi, että mikään ei ole pielessä, jolloin koin oloni kaltoin kohdelluksi, ai miten niin mikään ei ole pielessä?! Tililtäni on juuri kadonnut rahaa!! Ja katevarauksissa luki, että lisää olisi katoamassa. Pankkivirkailija käski tyynenrauhallisesti minun menevän kotiin tarkistamaan täsmäävätkö ostokuittini verkkopankkini tilitapahtumiin. Lähdin kävelemään kotiin päin ja jouduin hysterian ja paniikkikohtauksen valtaan, jolloin eräs ohikulkija varmasti luuli että joku läheiseni oli juuri kuollut, koska pysähtyi ja kysyi minulta:" Voii, mikä on hätänä?" Kuinka noloa olisi ollut myöntää, että itken sitä että tililtäni on mysteerisesti kadonuut vaivaiset 10e?? 

Kotona tein niinkuin pankkivirkailija oli neuvonut ja huomasin, että IKEA on laskuttanut minua kahdesti! Soitin pankkiin ja Ikealle ja he lupasivat, että saisin rahani takaisin. Hyvä homma!

Joten taas paljon kyyneliä turhaan. Pitäisi varmaan hakeutua terapiaan ja tutkia onko mulla jotain käsittelemättömiä asioita / tunteita kun regoin asioihin noin voimakkaasti, saan paniikkikohtauksia, elän pelkotiloissa, enkä pysty hillitsemään/kontrolloimaan itseäni. On hirvittävää tuntea häpeää siitä kuka on. Toivottavasti kukaan ei omista yhtä aktiivisia kyynelkanavia kuin minä, sillä tämä on jo kirous!

<3:llä Jenni

Hyvä, Hyvempi, Hyvinkää

Mun on pakko ylistää Hyvinkäätä maasta taivaaseen! En tiedä johtuuko tämä yhtäkkinen rakkaus entistä kotipaikkakuntaani kohtaan siitä, että mulla on ollut ikävä tänne vai siitä, että huomaan yhtäkkiä mitä kaikkia hienouksia Oulusta puuttuu. Joka tapauksessa voisin aloittaa kertomukseni alusta, eli tästä aamusta:

Heräsin varhain ja huomasin ilokseni auringon tulvivan sisään verhojen raosta. Pähkäilin hetkisen aamumurojani syöden lähteäkö rannalle vai ei? Päätin kuitenkin olla lähtemättä, sillä koivun oksat liikehtivät siihen malliin että saattaisi olla kylmä ja kova tuuli aurinkoisesta ilmasta huolimatta. Lisäksi en tahtonut pahentaa flunssaani entisestään, joka hiljalleen alkaa käydä sietämättömäksi. Katselin siis pari jaksoa Housea ja facebookkailin, kunnes tylsistyin ja päätin lähteä kaupungille metsästämään uusinta Cosmopolitan-lehteä.

Lähdinpä siis liikkeelle ja mihin törmäänkään heti ensimmäisenä katua pitkin kävellessäni? Vanhaan papparaiseen joka hymyssäsuin on lähtenyt ulkoiluttamaan rollaattoriaan. Papparainen nostaa kätensä pystyyn ja huikkaa:" Hyvää kesää!" Kasvoilleni nousee väkisinkin hymy: " Kiitos, sitä samaa teille". Papparainen pysähtyy ja alkaa juttelemaan säästä, kuinka on niin ihanan aurinkoista, mutta silti tuuli on kylmä. Kerron, että olen tullut viikko sitten Oulusta, jossa on paljon tuulisempaa joten en valita. Papparainen kiinnostuu ja kysyy:" Oletkos sitten alkujasi Hyvinkäältä?" Kerron hänelle, että olen, jolloin papparainen levittää käsiään ja hihkaisee:" Tervetuloa kotiin!" Tulee väkisinkin hyvä mieli, tämä tuntematon ihana pieni ruttuinen mies toivottaa minut tervetulleeksi kuin tuhlaaja pojan. Kerron hänelle vielä, että olen lähtenyt Ouluun yliopistoon opiskelemaan. Papparainen kuulee kuitenkin väärin ja toteaa minua kätellen:" Onneksi olkoon! Se on hieno saavutus päästä ylioppilaaksi! Kanna sitä lakkia ylpeydellä! Mihinkäs meinasit jatkaa?" En viitsi enää korjata ja kiitän häntä onnitteluista ja kerron, että ajattelin yliopistoon jatkaa, niinkuin minä teenkin.. sitten syksyllä :)

Toinen asia mikä minua piristi kaupungilla vieraillessani oli Seppälän "Ota kolme, maksa kaksi"-tarjous, joka oli voimassa vain tämän päivän. Mikä tuuri, että lähdin Seppälään juuri tänään! Ostan siis "turbaani-hatun", kynsilakan ja sen Cosmopolitan-lehden (jonka btw saa halvemmalla Seppälästä!)

Kolmas asia joka nostatti huomattavasti Hyvinkään osakkeita oli se, että näin vastaantulevan miehen kantavan pikkuruista pussia, jossa luki teksti:" Punnitse & Säästä". Olisin voinut hihkua riemusta! Juuri tuota kauppaa kaipasinkin Oulusta ja nyt se on rantautunut Hyvinkäällekin! ( tai en tiedä koska se on tänne tullut, mutta ei sitä ainakaan kaksi vuotta sitten ollut) Ostan siis pähkinöitä ja kuivattuja kiivejä.

Ja vielä viimeinen asia, mikä Hyvinkäällä on ehdottomasti paremmin kuin Oulussa, nimittäin kirjasto! Täällä säästyy rahaa kun ei tarvitse vuokrata filmejä videovuokraamoista, kun Hyvinkään kirjastolla on niin laaja ja monipuolinen leffavalikoima. En ole ikinä edes nähnyt Oulussa elokuvahyllyä, joten tuskin sitä on edes olemassa. 

Joten lauletaan Hoosiannaata Hyvinkäälle ja nautitaan tästä päivästä yhtäpaljon kuin se rollaattorin kanssa huristeleva papparainen!

Hyvää kesää kaikille!

<3:llä Jenni

Aamukaste

Kuten jo eilen vähän arvailin nin tänään toden totta heräsin siihen pahuksen flunssaan.. tai itseasiassa se iski jo illalla. En tosin tiedä onko kyseessä allergia vai vilustuminen tai olenko mahdollisesti niin epäonninen että olen saanut molemmat. No joka tapauksessa, tämä päivä meni niin sanotusti harakoille ja pääsääntöisesti makoilin sängyssä lukemassa Harry Potteria tai vaihtoehtoisesti istuin tietokoneella Housea katsoen.

Iltapäivästä kuitenkin kyllästyin tylsyyteeni ja kävin ostamassa peilin tähän huoneeseen ja sen myötä innostuinkin vähän sotkemaan kasvojani.

No eipä tuo mitään kovin ihmeellistä tai hienoa ole, mutta hauskaa ainakin! 

Oon tänään vähän miettinyt, että onko musta tullut ylimielinen yliopiston kautta, koska joka kerta kun mä törmään täällä Hyvinkäällä johonkin tuttuun niin ajattelen:" Mahtaa tollakin mennä huonosti ku ei ole päässyt Hyvinkäätä kauemas elämässään." Mutta toisaalta miks kenenkään tarvitsisikaan jos viihtyy nykyisessä elämäntilanteessaan, eikä toisaalta Hyvinkäässä mitään vikaakaan ole. Ja onhan olemassa niitäkin tapauksia, jotka tulee viettämään lomaansa Hyvinkäälle, niinkuin esimerkiksi minä joka heti ensimmäisenä päivänään täällä törmäsi kymppiluokan opettajaansa, joka aivan varmasti ajatteli samansuuntaisesti kuin minä tuossa ylempänä.

Ja toisaalta, mähän tässä olen aika luuseri kun olen soluttautunut poikaystävän solukämppään vailla kesätyötä.

Joten ehkä lopetan tämän toisten tuomitsemisen ja vilkaisen peiliin (jonka ostin tänään ;))!

<3:llä Jenni

migreeniä ja ankeita olosuhteita

Mulla on kohta kaksi päivää kestänyt päänsärky meneillään, mutta onneksi se on pian ohi! Onko kukaan ikinä miettinyt, että voiko miehillä olla migreeni? En ainakaan itse ole ikinä kuullut kenenkään miehen valittavan hirvittävää toispuoleista hedaria tai näköhäiriöitä. Eilinen päivä meni lähinnä sängyssä maaten ja jaffaa juoden, ruokahalu oli poissa ja ainoa asia mikä meni alas oli piltti, siis semmonen lasten ruokamössö (ei mikään hedelmäsose).

Tämä päivä alkoi onneksi hieman paremmissa merkeissä! Aurinko paistoi mukavasti ikkunasta ja aattelinpa lähteä "rannalle" tohon läheiseen lätäkköön. Lyhyeksi kuitenkin jäi auringon otot kun tuuli niin hirvittävästi, että huomenna mulla on varmaan migreenin sijasta flunssa.

Tuntuu ihan tyhmältä, ku aika suuri osa mun vaatteista on Oulussa ja en fiksuna likkana luullut tarvitsevani muuta kuin sortseja ja toppeja.. pitkähihaiset ja lämpimät vaatteet ovat siis melko vähissä ja ulkona ei kuitenkaan ihan vielä pärjää niissä "kattokaa mun ruskettuneita sääriä ja olkapäitä"-vaatteissa. Onneksi tän kesän hittituote on noi maksimekot! Joten ei sääriä hirmusesti palele!

On aina yhtä shokeeraavaa lähteä käymään asioilla Hyvinkään keskustassa, nimittäin kattokaa mitä ne on saaneet täällä aikaan sinä 2 vuoden aikana jotka mä olen asunu Oulussa! Mun ihana lapsuuden/nuoruuden ympäristöni on tuhottu ja tilalle rakennetaan betonihelvettiä!

Onneksi kuitenkin jotakin vanhaakin on säilynyt, nimittäin Hyvinkään Willatehdas.

Lopuksi vielä video siitä kuinka ankeissa olosuhteissa mä tällä hetkellä elän (okei, tiedän että miljoonilla muilla ihmisillä ei välttämättä ole edes kattoa pään päällä joten ei pitäisi valittaa). Yksi asia mitä mä Oulusta todellakin kaipaan on meidän ihana keskustan kämppä ja leveä sänky! Miettikää kuinka epämukavaa kahden ihmisen on nukkua tuossa yhden hengen sängyssä! Taidanpa hakea iskältä lähipäivinä patjan lainaan..

<3:llä Jenni

Suuntana pääkaupunki

Mä olen nyt vihdoin päässyt siirtämään itseni Hyvinkäälle "Sampan" solu-asuntoon (en kyllä tiedä mitä sen solu-kämppikset tykkää siitä että niiden poikatalouteen on yhtäkkiä tupsahtanut estrogeenihirviö = nainen). Tää kämppä kokonaisuudessaan on melko ankea, mutta siedän ankeuden ilomielin sillä vastineeksi saan lämpöä ja rusketusta.. eli kaikkea sitä mitä Oulusta ei saa.

Aamu alkoi mukavasti, oltiin jo edellisenä iltana päätetty että mennään Hietsuun ja niinpä yhdentoista aikaa startattiin auto ja lähettiin huristelemaan.

Sää oli mukavan pilvetön ja lämmin!

kun oltiin kolme tuntia maattu auringossa ja kärvennetty itseämme, suuntasimme Helsingin keskustaan.

Samppa sovitteli erilaisia aurinkolaseja ja päätyi lopulta Glitterin pinkkeihin :D

Lopuksi huitaistiin Sushit naamaan (ja miten edulliset sushit!! Oulussa tästä ateriasta olisi saanut pulittaa 18e, kun täällä se maksoi 10e!)

Semmoinen päivä.. nyt sattuu jalkoihin ja kainaloihin ja kaulaan ja ohimoille, sillä onnistuin polttamaan itseni hyvin eriskummallisesti. Hyvää yötä!

<3:llä Jenni

Kaipuu ulkomaille

Ikävä ulkomaille! Matkustamisessa parasta on se, kun voi hetkeksi irrottautua arjestaan, jotta voi taas ikävöidä sitä.

Tahdon nähdä koko maailman ja kasvattaa itselleni siivet!

Tahdon katsoa eri kulttuureja silmästä silmään ja oppia ymmärtämään omaani paremmin.

Tahdon nähdä maailmat aaltojen alla ja pilvien päällä

Tahdon tuntea auringon korventaman hiekan jalkojeni alla

Sekä nähdä päivän vaipuvan uneen pallon toisellapuolella ja heräävän unestaan tällä puolen

Tahdon kulkea eteenpäin pysähtymättä

Tahdon oppia tuntemaan maailman karttaan katsomatta



<3:llä Jenni