Black & White Swan

No joo. Piti saada päätökseen tää mun meikkihöpsöttelyjuttu, jonka aloitin parisen viikkoa sitten. Kyseessä on siis meikki-ideat joiden inspiraatiot syntyivät Black Swan elokuvan myötä.






En itse ole kovin tyytyväinen lopputuloksiin, mutta eihän sitä lopputulosta voi ikinä ennustaa ennalta. Hauskaahan tuo kuitenkin oli.

-Jenni-

I've got mail

Sain postia e.l.f:iltä.

Viikko sitten tilaamani tuotteet saapuivat tänään.



e.l.f-meikit on TODELLA halpoja! Jokainen tuote maksoi suunnilleen 1,50 puntaa  (n. 1,70€). Hintaansa nähden laadukkaita ja kattava valikoima.



Lempituotteeni tilauksessani oli tämä stipple brush, jota aion käyttää meikkivoiteen levityksessä.

Paketin sisältö siis:
- huulikynä
- 2 nestemäistä glitter-rajausväriä
- kulmakarva väri ja -geeli
- stipple-sivellin
- häivytys sivellin
- vihreä rajauskynä
-zit zapper-finnikynä
-poskiväri

p.s. Aion varmaan lopettaa  blogin kirjoittamisen. Tällä hetkellä ei ole oikeastaan lainkaan intoa blogia kohtaan. Saas nähdä.

-Jenni-

Mietteitä elämästä

Norjan tapahtumia seuratessa alkaa hiljalleen miettiä omaa elämää ja sen tarkoitusta, sekä omaa kuolevaisuuttaan. Onko kohtaloa olemassa ja mikä meidän tehtävämme täällä maapallolla on? Tuntuu pahalta ajatella että niin moni ihminen kuoli yhden miehen käden kautta. Ansaitsivatko he sen? Tuskinpa. He sattuivat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. 

Elämä alkaa tuntua arvokkaalta sen suuren surun keskellä mitä monet kokevat. Ensin sitä on täällä ja yhtäkkiä ei enää. Mitä meistä jää jäljelle kun lähdemme? Kasa tuhkaa? Jäämme toki elämään niiden ihmisten muistoissa jotka jäävät jäljelle, mutta jääkö meistä jotain konkreettista? Pelkkää tavaraa, jotka muistuttavat meidän käynnistämme täällä.

Eloonjääneet kokevat usein syyllisyyttä siitä, että juuri he jäivät eloon tragedian sattuessa. Tuo tunne tuntuu niin hölmöltä, mutta samalla todella inhimilliseltä. Sitä kysyy miksi juuri minä jäin henkiin? Ehkä se oli Jumalan tahto tai kohtalo, ehkä se oli hyvää tuuria tai sattumaa, ehkä niin vain oli tarkoitettu. 

En tiedä olemassa olomme syytä tai sitä miksi jotkut meistä lähtevät ennen aikojaan. Olen kuitenkin miettinyt paljon omaa elämääni ja sitä kuinka kiitollinen olen siitä, että olen elossa. Olen alkanut miettiä omaa kohtaloani ja tarkoitustani elämässä. Välillä sitä miettii kuinka lähellä on käynyt kuolemaa, mutta silti väistänyt sen kaukaa. Minulla on ollut hyvää tuuria elämässä. 

Lapsena olin tukehtua kymmenpenniseen ja kuristustautiin, mutta selvisin molemmista sillä, että äitini oli kotona (äitini oli aina kymmenen päivää kotona ja kymmenen päivää töissä, joten se ei ollut niin itsestään selvää. Tiedän kuitenkin että isäni ei ehkä olisi osannut toimia tilanteissa). 

Kun pääsin yläasteelta, oli selvää että halusin lukioon. Mikään Hyvinkään lukioista ei kuitenkaan huolinut minua huonon keskiarvoni vuoksi (6,9), joten päätin yrittää Jokelan lukioon. Soitin sinne, mutta hekään eivät huolineet minua sillä pääsyvaatimuksena oli 7,0 keskiarvo. Myöhemmin voin vain kiittää tuota 0,1 pisteen eroa.

Viime vuonna vietimme iltaa Sampan ja hänen ystäviensä kanssa. Olin laittanut ruokaa ja koska palohälyttimemme sijaitsi keittiössä se piippasi herkästi, joten olin irrottanut siitä patterit ruoanlaiton ajaksi, mutta unohdin laittaa ne takaisin. Illalla poltimme kynttilöitä ja joimme viiniä. Menin nukkumaan ennen Samppaa unohtaen sammuttaa kynttilät. Yöllä heräsin kummaan tunteeseen, Samppa nukkui vieressäni ja ajattelin, että taisin nähdä outoa unta. Juuri kun olin sulkemassa uudelleen silmäni havaitsin olohuoneessa lepattavaa valoa. Olohuoneen pöytämme oli tulessa, koska kukaan ei ollut sammuttanut palavaa kynttilää. En tiedä miten meidän olisi käynyt, jollen olisi herännyt, sillä patteriton palovaroitin ei olisi meitä herättänyt.

En kuitenkaan ajattele, että minun elämäni olisi jollakin tavalla arvokkaampi kuin heidän, jotka ovat kuolleet Norjassa, Jokelassa tai jossakin muualla. Ei, olen vain vihdoinkin tajunnut elämän lyhytkestoisuuden ja sen kuinka paljon sattumalla ja tuurilla on osuutensa siinä. Jokaisen elämä on arvokas jos osaamme arvostaa sitä itse ja tekojemme seuraukset määreittelevät elämämme arvokkuutta muille. Toivon, että en joutuisi enää lukemaan näin hirvittävistä tapahtumista ja että ihminen oppisi vihdoinkin arvostamaan sekä omaansa, että muiden elämää, sillä elämä on lahja.

-Jenni-

kuvan lähde: http://ourfantasyworld.blog.com/files/2011/06/life11.jpg 

Slytherin, Tylypahka-meikki osa 4

"Or perhaps in Slytherin,
You'll make your real friends,
Those cunning folk use any means,
To achieve their ends."





Salazar Luihuinen halusi ottaa oppilaikseen puhdasverisiä noitia ja velhoja, joilla olisi kunnianhimoa ja oveluutta. Tässä tuvassa kaikki tuntuu olevan pielessä, joten tämä ei todellakaan olisi se minun tupani. En ymmärrä tosin miksi kirjassa niin moni luihuinen on jollakin tapaa paha tai kiero, eikö kunnianhimoinen voi olla hyvä sydämeltään? Pakko kyllä mainita, että jos laittaisin poikaystäväni johonkin tupaan niin se olisi tämä tai korpinkynsi.

Ja tähän päättyivät Potter-aiheiset meikkileikkini.

-Jenni-

Gryffindor, Tylypahka-meikki osa 3

"You might belong in Gryffindor,
Where dwell the brave at heart,
Their daring, nerve and chivalry
Set Gryffindors apart"





Rohkeus on rohkelikkojen silmiinpistävin luonteenpiirre. En tiedä laittaisinko itseäni tähän tupaan, siksi että en koe olevani erityisen rohkea, mutta uskollisuutta minulta kyllä löytyy. Toisaalta kun katsoo rohkelikon historiaa, on tupaan päätynyt mm. Peter Piskuilan, joka ei mielestäni omannut kumpaakaan piirrettä.. vaikka toisaalta onhan sekin jonkinlaista rohkeutta uskaltaa kavaltaa paras ystävä. Ehkä kuitenkin jätän urheat sankariteot joillekin muille :P

Ravenclaw, Tylypahka-meikki osa 2

"Or yet in wise old Ravenclaw,
If you've a ready mind,
Where those of wit and learning,
Will always find their kind."






Korpinkynteen pääsee kaikki älykkäät ja viisaat velhot/noidat. Tää ei varmasti olis se mun tupa! Mutta toisaalta, onhan Luna Lovekivakin siellä, joten miksipä ei?

-Jenni-

Hufflepuff, Tylypahka-meikki osa1

"You might belong in Hufflepuff,
Where they are just and loyal,
Those patient Hufflepuffs are true,
And unafraid of toil"






Elikkäs innostuin väsäämään Harry Potter aiheisia "tupameikkejä" naamalleni ja tässä on ensimmäinen Puuskupuh. Jos olisin joskus aikoinani saanut kirjeen Tylypahkasta, johon minut olisi kutsuttu opiskelemaan (tiedän että kyseessä on fiktiivinen kirja, mutta näin leikkisästi ajateltuna) olisin varmasti päätynyt Puuskupuhiin, en siksi että olen ahkera (päinvastoin) vaan siksi, että sinne laitetaan kaikki jämät joita muut tuvat ei huoli.

-Jenni-

Sleek

Tänään kolahti postiluukusta jotakin kivaa, nimittäin tilaamani sleek-meikkipaletit:

Tilasin paletit ebaysta viime sunnuntaina, joten toimitus oli mielestäni suhteellisen nopea (saapuivat englannista)

Sleekin meikkejä voi tilata myös sleekin omalta nettisivulta: http://www.sleekmakeup.com/ mutta toimitusmaksut ovat hurjat 9e (joten halvemmaksi käy ebayn kautta)

ensimmäinen tilaamani paletti oli Divine The Primer Palette, eli ilmeisesti käytetään luomivärin alla, jotta saadaan luomivärin väri entistäkin paremmin esille.

ja tässä kuva siitä, miltä primer paletten värit näyttävät iholla.

Toinen paleteista oli Divine Acid palette. Eli perus luomiväripaletti kirkkailla neonsävyillä.

Sellasta.

-Jenni-

Luonnollista

Musta kuoriutui tänään pieni luontokuvaaja ja innostuin itseni ohella kuvaamaan luontoakin.

Oulu on yllättävän kaunis kaupunki, jos sitä pysähtyy hetkeksi katsomaan.

Mulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa tai kerrottavaa.

Paitsi se, että mua ärsyttää kun en ole 6.8 Helsingissä.

Se ärsyttää mua siksi, että sillon järjestetään Lutkamarssi/Slutwalk.

Olisin halunnut olla mukana marssissa,sen vuoksi että Slutwalk haluaa lopettaa raiskauksen uhrien syyllistämisen.

Ihan kerrottakoon, että itse en ole ikinä joutunut raiskauksen uhriksi, mutta marssin idea on mielestäni hieno.

Se perustettiin Kanadassa paikallisen poliisin neuvoessa opiskelijanaisia olemaan pukeutumatta kuin lutkat, jotta voisivat näin välttää raiskauksen uhriksi joutumisen.

Mielestäni jokaisella kuuluu olla oikeus pukeutua miten lystää, kunhan pukeutuminen on hyvän maun mukaista (tarkoitan tällä, että mielestäni sukupuolielimet ja nännit pitää olla peitossa)

Lisää Slutwalkista voi lukea uusimmasta Cosmopolitan-lehdestä, mistä itse bongasin jutun.

-Jenni-

Auringossa nukkumista

Mulla on "syömishäiriö". Se on vähänniinku bulimia, mutta ilman sitä oksentamista, pelkästään ahmimista. Mun piti kipata mun synttärikakun jämät roskiin (1/4 kakkua) tän ongelman takia, koska ei ole kovin terveellistä että mä ahmin pelkkiä sokereita ja kovia rasvoja.

Tänään lähdin kaiken sen kakunsyönnin jälkeen löhöömään rannalle. Tiedän, että parempi vaihtoehto olis ollu se liikunta, mutta koska on niin kuuma en jaksa edes tuhlata ajatusta moiselle.

Nukahdin aurinkoon. Suuri virhe! Päänsärky iski myöhemmin huonon nesteytyksen vuoksi ja piilarit takertuivat silmämuniin kiinnni. Hyvät unet kyllä sain.

Kävin myös tänään siellä kirjastossa sen kirjastokortin kanssa.

Mukaani kirjastosta tarttui kirja nimeltä Kirjavaras (hahah :D Hyi, kattokaa tota mun oikeeta jalkaa, näyttää ihan näivettyneeltä)

Sen pituinen se. Nyt yritän nesteyttää itseni kuntoon.

-Jenni-

Tomppeleita

Kummastuttaa itsekseen mumisijat. Mikseivät ne voi muminansa sijasta sanoa asiaansa selkeästi? Mitä he pelkäävät?

Pyöräilin tänään kirjastoon (tottakai ilman kirjastokorttia) ja tienristeyksessä eräs mies ohitti minut mumisten samalla itsekseen:" On siinäkin taas pyöräilijä" tai jotakin sen suuntaista. 

Niinku oikeasti, mikä ihmisiä vaivaa?

mumisijoiden vastakohtana on ne, jotka ilmaisevat itseään turhankin äänekkäästi. esim. asiakaspalvelualoilla törmää usein ihmisiin, jotka toitottavat kovaan ääneen ties milloin mistäkin. huoh!

Ihmiset on tyhmiä! 

Äsken kurkkasin ulos ikkunasta, niin eiköhän siellä taas yksi tomppeli pudottele röyhkeästi roskia maahan.

Mutta toisaalta, on ne ihmiset kivojakin.

Olisihan se hyvin tympeää jos noita tomppeleita ei olisi olemassa, eihän silloin tunnistaisi niitä kivoja tyyppejä!

Ja onneksi mä kuulun ehdottomasti niihin kivoihin ;) hehe

-Jenni-

22

Syntymäänsä saa juhlia kerran vuodessa (saa toki useamminkin jos tahtoo)

Lapsena sitä odotti syntymäpäiväänsä aina kuin kuuta nousevaa.

Juttelin viime perjantaina Sampan serkkutyttöjen kanssa. 3 ja 5 vuotiaat tytöt odottivat innolla tulevia syntymäpäiviään (jotka tulevat olemaan vasta talvella)

tytöt haaveilivat prinsessasynttäreistä ja kerroin heille, että itselläni on syntymäpäivät 3 päivän päästä.

Tytöt kysyivät odotanko innolla syntymäpäiviäni, vastasin että en. Kerroin heille, että kun elää tarpeeksi "vanhaksi" alkaa pelätä lähestyviä syntymäpäiviä, sillä se tietää vanhenemista. Toinen tytöistä vastasi, että hän aikoo ainakin aina iloita omista syntymäpäivistään.

Tänään vietin 22-vuotis päivääni kera ystävieni kanssa.

Heitä saapui paikalle kolme ja olen suunnattoman onnellinen, että minun ei tarvinnut viettää tätä päivää yksin.

Minulle on muodostunut jo tavaksi laittaa ruokaa syntymäpäivilläni, joten luonnollisesti pyysin ystäviäni tulemaan syömään luokseni.

Sain heiltä karkkia ja kukkia ja paljon iloa ja onnea!

Puhalsin kaikki kynttiläni sammuksiin (kahdesti) ja toivoin.

Sain onnentoivotuksia hirmuisen läjän!

On aika hassua kun yhtenä päivänä vuodesta facebookin seinälle ilmestyy n. 50 kirjoitusta

niissä kaikissa toivotetaan onnea

ja yhden päivän ajan sitä todellakin tuntee olevansa maailman onnellisin ihminen.

Ja voin todeta, 5-vuotias tyttö oli oikeassa. Syntyminen on ilon asia ja elämä on lahja, mitä vanhemmaksi eletään sitä enemmän saa nauttia elämästä. Toivon siis, että elämässäni tulee vielä olemaan lukuisia noita päiviä, jolloin saan taas olla vuoden vanhempi.

-Jenni-