Sä oot valo mun pimeydessäin

Vihdoinkin valoa pimeydessä! Sain Sampan takaisin kotiin <3 ja ihan uusi mies sieltä tulikin. Samppa on ollut sellainen unelmien poikaystävä.



viime viikolla sain Sampalta kukkia ja tämä on siis todella harvinaista ja ehdottomasti mainitsemisen arvoista! Samppa inhoaa hulluja päiviä ja silti se oli uskaltautunut sinne hakemaan minulle kukkia ja vieläpä ihan ilman syytä.



Lisäksi ollaan käyty Haaparannan ikeassa shoppailemassa ja Sampasta kuoriutui innokkaampi shoppailija kuin minusta, mutta ainakin koti sai uuden ilmeen.



Pölyisistä hyllyistä huolimatta kotimme on saanut kodikkaamman ilmeen, jossa on mukava viettää iltoja kynttilöiden ja lämpimän teen parissa.



Sampan oli pakko saada ostaa lampaantalja, mikä oli mielestäni melko hellyyttävää. Yrjö (tuoli) sai siis uuden lookin.



Viirukin on käynyt vierailulla piristämässä iltojamme. Tuo kissa on niin hellyyttävä kun se tietää jos joku on surullinen yms. niin se tulee päälle öisin nukkumaan. ihana mussukka <3



Unet ovat olleet painajaismaisia ja Samppa epäilee, että naapurissamme asuu Leonardo Dicaprio (inception), sillä näin ehkä eriskummallisinta unta ikinä! Koska uneni oli niin mielenkiintoinen, kerron sen täällä blogissa vaikka ketään tuskin kiinnostaa. Näin unta, että istuin Sampan kanssa junassa ja parin penkkirivin päässä meistä istui nainen (en tuntenut naista). Nainen silmäili oudosti meitä ja huomasin hänen vetävän aseen taskustaan. Nainen ampui minua, mutta minä väistin tönäisemällä Samppaa vieressäni. Nainen ampui uudelleen, tällä kertaa Samppaa, jota osui päähän. Samppa kuoli käsivarsilleni ja nainen ampui itsensä. Ajattelin unta nähdessäni, että tämän täytyy olla pelkkää unta! Minun on pakko herätä, tiedän että jotkut pystyvät heräämään tahdonvoimalla unesta, tämä on vain unta! Joten heräsin.. Hyvinkäällä, olin huojentunut kun uni olikin pelkkää unta. Lähdin etsimään Samppaa ja kysyin äidiltäni missä hän mahtaa olla, äitini totesi Sampan nukkuvan vieressäni.. Löysin Sampan elossa sängystäni! Mikä huojennus, mutta minulla oli kiire päiväkotiharjoitteluun! Äitini saattoi minut juna-asemalle, jossa kerroin unestani. Juna saapui ja pysähtyi laiturille, junasta kannettiin kaksi ruumista, yhden pojan ja naisen jonka olin juuri nähnyt unessani. Minua alkoi osettaa, olin nähnyt enneunen, paitsi poika ei ollut Samppa... Heräsin Oulussa paniikissa! Tälläkertaa jouduin nipistämään itseäni varmistaakseni että olin todella herännyt oikeasti! Hyi, mikä kaksikerroksinen uni!



Oulussa on ollut myrskyisää, jolloin on ihana käpertyä peiton alle ja polttaa kynttilöitä, sekä katsella elokuvia. Tosin olen tehnyt tätä vain viikonloppuisin, sillä arkipäivinä olen päiväkodissa harjoittelemassa ja olen jatkuvasti niin väsynyt että menen nukkumaan yhdeksän aikaan illalla.. unirytmini on aivan sekaisin!



Myös minä olen pitänyt yllä täydellisen avovaimon rooliani ja ollut se kodin hengetär, joka siivoaa, tekee ruokaa ja leipoo. Viimeisin leivontajuttuni olivat nuo cookiet, joista tuli todella hyviä! Vievät kielen peppuun!

ps. Olen aloittanut lenkkeily-harrastuksen askelmittarin myötä
pps. ajattelin alkaa taas kirjoittamaan blogiani ahkerammin kun päiväkotiharjoitteluni on ohi.. eli sitten marraskuussa



-Jenni

Syysmasennus

Ahdistus! Koko syksy on tuonut mukanaan paljon huolia ja stressiä. Tällä hetkellä ulkona raivoaa myrsky joka tahtoo viedä mukanaan viimeisetkin jäljet kesän olemassa olosta.. Maailma tuntuu tekevän kuolemaa ja tuntuu kuin sisälläni olisi ilmapallo joka tyhjenee tyhjenemistään saaden minut haukkomaan happea.




Stressiä on tuonut mukanaan opiskelut ja lähenevä harjoittelujaksoni. Tuntuu, että olen väärällä alalla, väärässä paikassa ja aivan hukassa! Minusta ei ole tähän, en täytä kaikkia niitä vaatimuksia joita tämä ala kantaa eteeni. Lastenhoidosta on tullut tiedettä, joka on muuttanut kaiken niin monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi etten pysty enää käsittämään sitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tunnistan itsessäni kykenemättömyyden toimia tällä alalla, jotta nämä hommat jäävät niille osaaville ja innostuneille ihmisille, joita päiväkoteihin tarvitaan.



Olen myös huomannut alakuloisuuden ja surumielisyyden piirteitä itsessäni. Tunnen itseni usein yksinäiseksi, vaikka olenkin ihanien ihmisten ympäröimänä. Ikävöin Samppaa, jota en ole nähnyt kolmeen kuukauteen (Perjantai, tule jo!). Toki olen ollut iloinenkin, mutta päällimmäiset tunteeni ovat olleet lähinnä negatiivisia. Olen tuhlannut paljon aikaani asioihin, joita en todellisuudessa halua tehdä ja tehnyt melko vähän asioita joista nautin. Nyt pitää ottaa itseäni niskasta kiinni!



En tiedä mistä johtunee, että kerrankin elämässäni olen myös ruvennut stressaamaan painoani! En ole koskaan kantanut huolta siitä kuinka paljon painan ja mitä suuhuni pistän, mutta huomatessani etteivät entiset farkkuni mahddu enää jalkaani olen toden teolla huolestunut! Peilistä katsoo vain ruma läski, jonka toivoisin katoavan mutta en saa itseäni liikkeelle. Olen laiska, saamaton ja ruokin negatiivisuudellani kaikkea sitä mistä olen tällä hetkellä ahdistunut.



Elikkä, erittäin hyvää syksyä vaan kaikille!

T:Jenni

Radical Vamp

Äiti jo ehtikin naureskella mulle, että siinäpä varsinainen blogin lopettaja kun juttuja vaan tulee ja tulee.. Nooh, mulla on ollu aika monta vapaapäivää tällä viikolla enkä osaa käyttää niitä mitenkään muuten kuin meikaten (tiedän, oon tosi nolife). Mutta nyt mulla on kyllä ongelma joka estää tekemästä tätäkin pientä huvia! Nimittäin...... photoshop. Mulla loppuuu kokeiluversiosta päivät (olen käyttänyt jo kaikista mahdollisista kokeiluversioista päivät loppuun) ja en pysty elämään ilman photoshoppia. Joten jutut taitaa oikeasti nyt loppua kuukaudeksi (kunnes Samppa tuo mulle koneen jossa on photoshop). No aivan sama.