myöhäisillan meikkailut eräs yö. Amy Winehousen inspiroimana
3. toukokuuta 2015
27. huhtikuuta 2014
9. tammikuuta 2014
kukkapantatäti
Asoksen alennuksista metsästin itselleni tämän upean Lana Del Ray tyyppisen pannan. kaunis.
14. lokakuuta 2012
4. kesäkuuta 2012
1. toukokuuta 2012
Wappu makeup!
Nonni.. Tässä olis mun vappumeikkini sitten. En halunnu mitään liian erikoista, joten heitin vain glitteriä silmänurkkiin ja mielestäni mätsäs aika hyvin tuon mun pantani kanssa.
Toivottavasti kaikilla oli hyvä vappu!
-Jenni
Toivottavasti kaikilla oli hyvä vappu!
-Jenni
27. huhtikuuta 2012
8. huhtikuuta 2012
Pahoittelut
Hei.
Olen tosi pahoillani että en ole päivittänyt blogiani. Haluaisin kyllä, mutta aikani ei riitä tällä hetkellä mihinkään.. etenkään meikkijuttujen tekoon. Aion tehdä lisää postauksia heti kun aikani ja koulujuttuni sallivat.. Mielen päällä on vaikka mitä kivoja juttuja, joten niitä odotellessa.. Toivottavasti ei kulu liian kauan aikaa. :)
Olen tosi pahoillani että en ole päivittänyt blogiani. Haluaisin kyllä, mutta aikani ei riitä tällä hetkellä mihinkään.. etenkään meikkijuttujen tekoon. Aion tehdä lisää postauksia heti kun aikani ja koulujuttuni sallivat.. Mielen päällä on vaikka mitä kivoja juttuja, joten niitä odotellessa.. Toivottavasti ei kulu liian kauan aikaa. :)
12. helmikuuta 2012
5. helmikuuta 2012
Puppet Show
Kerronpa kuvien lisäksi pienen tarinan nukeista. Oikeastaan kyseessä ei edes ole tarina vaan kertomus siitä, millainen suhde mulla on nukkeihin. Lähes kaikki tytöt leikkivät jossakin elämänvaiheessaan nukeilla, oli kyseessä sitten barbi tai oikeaa vauvaa imitoiva Baby Born. Minäkin omistin lapsena lukuisia nukkeja (tosin en koskaan saanut Baby Bornia, mutta oli minulla kuitenkin pissaava nukke). Pidin nukeilla leikkimisestä, mutta jossain vaiheessa ne vauvan kokoiset rupesivat pelottamaan ja tämä "jossain vaihe" tapahtui kun näin ensimmäistä kertaa elokuvan Chucky - tappajanukke. Inhoan tuota elokuvaa edelleen, enkä pidä nukeistakaan mitenkään erityisesti.
Lisäksi sain kuulla lukuisia tarinoita pelottavista nukeista ja sensellaisista serkultani ja voisin jakaa muutaman (niinkuin minä muistan ne minulle kerrottaneen):
1. Kaikki tietävät varmasti sen legendaarisen kauhutarinan tytöstä joka ostaa itselleen ihanan nuken. Nukke ei ole kuitenkaan ihan tavallinen nukke, sillä sen kynnet kasvavat joka yö.. lopulta nuken kynnet kasvavat niin pitkiksi, että hän kuristaa tytön.
2. Serkuillani oli erittäin pelottavan näköinen Matti-nukke. En tiedä tuliko Matista pelottava Chuckyn jälkeen vai oliko se aina ollut karmiva. Serkkuni lähestulkoon inhosivat mattia sen karmivuuden vuoksi. Kerran he sitten päättivät luopua Matista ja veivät sen ilmeisesti kirpputorille. Puolisen vuotta kului ja eräänä päivänä heidän parvekkeeltaan kuului hassu tömähdys, niinkuin lunta olisi pudonnut. Äänen aiheuttajasta otettiin selvää ja kukas muu parvekkeelta löytyi kuin--MATTI!
3. Serkkuni äidillä on hyvin vanha nukke Marjukka, (muistaakseni Marjukalta puuttui toinen silmä). Eräänä päivänä serkkuni vielä asustaessa kotonaan hän meni etsimään eräästä komerosta jotakin. Komerosta kuitenkin putosi jotakin hänen päähänsä lyöden hänet lattiaan. Serkkuni kääntyi katsomaan mikä häneen oli osunut ja hänen kasvojaan tuijotti Marjukka! Kummallista siinä oli se, että sen putoaminen hyllyltä muistutti enemmänkin sen hyppäämistä.
-Jenni
Lisäksi sain kuulla lukuisia tarinoita pelottavista nukeista ja sensellaisista serkultani ja voisin jakaa muutaman (niinkuin minä muistan ne minulle kerrottaneen):
1. Kaikki tietävät varmasti sen legendaarisen kauhutarinan tytöstä joka ostaa itselleen ihanan nuken. Nukke ei ole kuitenkaan ihan tavallinen nukke, sillä sen kynnet kasvavat joka yö.. lopulta nuken kynnet kasvavat niin pitkiksi, että hän kuristaa tytön.
2. Serkuillani oli erittäin pelottavan näköinen Matti-nukke. En tiedä tuliko Matista pelottava Chuckyn jälkeen vai oliko se aina ollut karmiva. Serkkuni lähestulkoon inhosivat mattia sen karmivuuden vuoksi. Kerran he sitten päättivät luopua Matista ja veivät sen ilmeisesti kirpputorille. Puolisen vuotta kului ja eräänä päivänä heidän parvekkeeltaan kuului hassu tömähdys, niinkuin lunta olisi pudonnut. Äänen aiheuttajasta otettiin selvää ja kukas muu parvekkeelta löytyi kuin--MATTI!
3. Serkkuni äidillä on hyvin vanha nukke Marjukka, (muistaakseni Marjukalta puuttui toinen silmä). Eräänä päivänä serkkuni vielä asustaessa kotonaan hän meni etsimään eräästä komerosta jotakin. Komerosta kuitenkin putosi jotakin hänen päähänsä lyöden hänet lattiaan. Serkkuni kääntyi katsomaan mikä häneen oli osunut ja hänen kasvojaan tuijotti Marjukka! Kummallista siinä oli se, että sen putoaminen hyllyltä muistutti enemmänkin sen hyppäämistä.
-Jenni
29. tammikuuta 2012
13. tammikuuta 2012
Strassi Silmät
Mä olen tykästynyt Wet 'n Wild meikkeihin. Ne on yllättävän hyviä - lukuunottamatta hunoa ripsiväriä jonka omistan heiltä. Strassilook syntyi sleekin prime-paletilla, wet 'n wildin spoiled brat - paletin mustalla luomivärillä, lorealin ripsarilla ja wet 'n wildin pinkillä huulipunalla. Hieman suttuinenhan tuo on, mutta menkööt!
Mitä mieltä?
-Jenni
Mitä mieltä?
-Jenni
11. tammikuuta 2012
Lipstick Girl
Olen himoinnut jo kauan purppuranväristä huulipunaa. Tänään tylsyydessäni päätin vihdoin hakea sen Oulun Make Up Stoesta. Hintaa tälle ihanalle MAGIC-huulipunalle tuli 19e (Samppa ei voinut uskoa, että todella maksoin niin paljon jostakin väriaineesta). Mukaani tarttui samalla meikkimatkalla myös Seppälästä Wet 'n Wildin Nouveau Pink (E511B) -huulipuna (hinta 4,95e). Kumpaankin ostokseen olen tyytyväinen, tosin luultavasti tummanliila huulivärini kaipaa seurakseen huultenrajauskynän, sillä ilman sitä näyttää kuin olisin hörppinyt mustikkasoppaa eli toisin sanoen, huulten reunat ovat suttuiset.
viimeisin kuva on kesältä, mutta se löytyi samalta muistikortilta joten länttäsin sen tänne.
-Jenni
viimeisin kuva on kesältä, mutta se löytyi samalta muistikortilta joten länttäsin sen tänne.
-Jenni
3. tammikuuta 2012
Siirtymä
En ole osannut kirjoittaa blogiani, koska olen ollut tavattoman hukassa sen kanssa. Sekametelisoppa sai minut voimaan pahoin, enkä osannut päättää mistä saisin kirjoittaa. Joten luovutin ja jakauduin kahtia, jotta mieleni toimisi paremmin. Jakomielitautinen. Tämä blogi jää vain meikkiblogikseni, sitten kun löydän taas karkuun lähteneen innostukseni niiden tekemiseen.
-Jenni
Elämäni jatkuu toisaalla. Ystävät ja tutut! olette tervetulleita lukemaan elämäntarinani uutta välilehteä osoitteeseen http://yksivarinen.blogspot.com
-Jenni
3. joulukuuta 2011
Aurora Borealis
Northern Lights
Aurora Borealis
Pohjanpalo
Revontulet
2. joulukuuta 2011
27. marraskuuta 2011
mä katkon sun peukalon, ettet liftata voi mun perään ja murran sun keskarin, ettet sä häpäise mua enää
Mulla on hyvä olo, olen onnellinen ja samalla raivostunut, tunnen kaikkia tunteita yhtäaikaa ja jokaista erikseen. Ajattelen ja kuulen, mutta en tahdo nähdä tai tietää. Olen kaikki ja kukaan ei ole minä. En tuhlaa aikaani ja samalla pelkään kuolevani, vedän henkeä ja hapen sijaan keuhkoni täyttyvät rikistä. Ihmiset ovat ällöttäviä ja silti niin rakastettvia! Olen hullu huutaessani tuuleen.
Sekavasta aloituksestani huolimatta haluan listata asioita jotka ärsyttävät minua tällähetkellä.
1. Tekotaiteellisuus. tai ehkä taiteellisuus ylipäätänsä. ns."taiteelliset ihmiset" ovat ärsyttäviä, jokainen heistä hakee omaa erinomaisuuttaan ja erilaisuuttaan olemalla jotakin yksilöllistä ollessaan juuri samanlainen kuin kaikki muutkin taiteilijat. Kuka ensinnäkin määrittelee mitä on olla taiteellinen? Kuten upea lehtorimme sanoisi;" ei ole olemassa erityislapsia, kaikki lapset ovat erityisiä", miksei sama pätisi siis aikuisiinkin ja taiteellisuuteen? En koe tarvetta olla hipsteri joka polkee jopolla ja käyttää ylisuuria rayban-rillejä (okei, tiedän ostaneeni juuri ylisuuret hipsterlasit, mutta vain siksi että ne ovat muotia ja halusin kerrankin kokeilla itselleni jotakin uutta.. seliseliseli) ja kuuntelee jotakin saakelin indiebändejä. Lisäksi, miksi nämä ns. "taiteelliset hörhöt" joista minä tykkään toisinaan käyttää sanaa "tekotaiteelliset ääliöt" etsivät joka saatanan asiasta jotakin helvetin symboliikkaa?? Tomaatti ei yhtäkkiä olekaan enään tomaatti vaan se kuvastaa minuuden pehmeyttä ja särkyvyyttä sitkeän kuoren alla.. Tässä vaiheessa tekee mieli oksentaa ketsuppia. Taiteelliset ihmiset ovat mun silmissä sokeita! Koko maailmasta pyritään etsimään vertauskuvia, symboliikkaa ja taiteellisia aspekteja jnejne.. huoh, eikö heille riitä että maailma on jo kokonaisuudessaan ja itsessään suuri taideteos ja jokainen asia on hieno juuri sellaisena kuin se on ilman sen syvällisempiä ajatuksia. Minä ainakin arvostan tomaattia tomaattina enkä jonakin helvetin vertauskuvana minusta itsestäni.. Taidehörhöt on itsekeskeisiä kusipäitä joiden koko maailma pyörii vain heidän itsensä ympärillä ja taidetta etsitään sieltä missä kaikki muut jo näkevät sen.
2. Stressi. Mä oon niin kyllästynyt stressaamaan. Pelkään onnistumista ja epäonnistusta samaanaikaan ja se saa minussa aikaan paniikkihäiriötä ja käsien hikoamista, sydämentykytystä ja itkukohtauksia. Huoh, onneksi kuitenkin olen myös äärimmäisen iloinen ja rennosti ottava ihminen, joten kärsin ns. bipolaarisesta olotilasta. Toisaalta ei ole hassumpaa olla vähän friikki, mutta kortisoli hellitä jo!
3. Kasaantuvat kilot. Kaverit laihtuvat huimaa vauhtia vieressäni minun lihotessa, lakatkaa ystävät jo siirtämästä niitä kilojanne mulle, en halua niitä! Alan muistuttaa joulukinkkua joulun lähestyessä ja säikähdän uunia joka kerta mennessäni keittiöön.. hekoheko. En ymmärrä mistä lihominen johtuu (olisko, liikasyöminen ja liikunnan puute??) mutta en ole ikinä eläessäni lihonut näin hurjaa tahtia (ei, en ole raskaana) ja voisin kohta hakea fat fighters- ryhmään sotimaan löllyvää läskiä vastaan. Jos asiasta repäistään jotain positiivista niin ainakaan näin liukkailla keleillä kaatuminen ei tee yhtä kipeää.
4. synkistelijät. Voi luoja mä vihaan näitä synkistelijöitä tällä hetkellä! Ollaan tahallaan väsyneitä ja 'masentuneita' ja valitetaan kun kukaan ei ymmärrä ja plaaplaaplaa. Oikeesti jos elämä on niin perseestä niin viiltäkää niitä ranteita sitten ens kerralla pystysuuntaisesti niin varmasti synkeähköt elämänne pääsevät päätöspisteeseensä. Voin kyllä myöntää, että mä olen meidän kaveriporukassa se synkistelijä (joten eikö kannattaisi katsoa peiliin?) mutta ainakin pyrin olemaan suurimman ajasta positiivinen, enkä lukittaudu vessaan napsimaan buranapakkauksia tyhjiksi samalla kuunnellen Jeff Buckleyn-hallelujah-biisiä tai vastaavasti jotain raivoangstipaskaa siitä kun kukaan ei ymmärrä. Höyläni ostan vain siksi, että saisin kainalokarvani ja muut epämieluisat sellaiset kuriin, enkä siksi että voisin odottaa melodramaattisesti verissäni poikaystäväni löytävän minut vessan lattialta sikiöasennosta. Tiedän että masennus on sairaus ja ymmärrän sen vakavuuden ainakin osittain, mutta synkistelijöillä en puhukkaan heistä vaan heistä joiden elämänasenteeksi on muodostunut synkkämielisyys jotta he voisivat päivän mittaan todeta kaiken taas olleen syvältä ja odottavan muka välinpitämättömänä huomista tietäen että se tulee olemaan vielä entistä syvemmältä anuksesta. Jos elämää ei edes yritetä ymmärtää lahjana ja mahdollisuuksien rajattomana pelikenttänä, niin ei siitä koskaan tulekaan sellaista. Toivon että jokainen maailman ihminen ottaisi pienen auringon ¤ sieluunsa valaisemaan sitä niin syvältä olevaa elämäänsä.
5. Oma asenteeni. Miksi mua kiinnostaa pätkänvertaa se että joku kulkee teiniajoilla/vanhempana teettämänsä käsivarret arvista rumina? Miksi mua kiinnostaa jos joku ei omalta sokeudeltaan kykene näkemään maailman kauneutta? Toisaalta mua kiinnostaa juuri siksi! Siksi että elämässä ei voi elää jos ei kiinnosta ja tollaset itsestään ja muista välinpitämättömät ihmiset on juuri sellainen asia mitä mä en voi ymmärttää, niitä kun ei kiinnosta pätkääkään mikään. (hups.. palasinkohan jo kohtaan 4)
6. Pimeys. Lumi kiltti tule jo, että näen autolla ajaessani muut kanssaeläjät. Pimeys tuottaa synkistelijöitä, se on kaiken pahan alku ja juuri vaikka kaikki saa aikansa pimeydestä. Pimeydessä elämästä katoaa värit, ihmissilmä erottaa vain harmaata ja kaikki on mustavalkoista, ei vivahteita. Pimeys on äärimmäisen surullista ja vaarallista. Ihmisiä katoaa pimeyteen, eikä mustista aukoista tiedetä mitään. Pimeys on kuolleiden ihmisten lepopaikka, ei se kuulu eläville.
7. Kiire. Kaikilla on kiire, paitsi mummoilla (tosin kassajonossa mummeleistakin tulee kiireisiä ja töykeitä). Jos hengittäminen ei tapahtuisi automaattisesti, ihmisiä kupsahtelisi kokoaika kun ei muistettaisi kiireltä hengittää. Joulunaika alkaa ja sen pitäisi tietää rauhoittumista, mutta ihmisille iskee kiire ja stressi ja heistä tulee hulluja pieniä muurahaisia jotka säntäävät stockmannin hajuvesiosastoilla ristiin rastiin. Mihin ihmisillä muka on kiire? Kuolla? elää? miten kukaan ehtii nauttia ajasta jota me onneksemme saamme täällä viettää jos juoksemme joka paikkaan? (mulle toi juokseminen ei toisaalta olis yhtään pahitteeksi kun makaan päivät pitkät sohvalla kuin laiska sika).
8. Eniten ärsyttää se, että olen itse sortunut jokaiseen yllämainittuun jollakin tapaa. Olen juossut bussiin koska on ollut kiire, olen itse itselleni aiheuttanut kaikki ne läskit ja liikakilot, olen synkistellyt joinakin ajanjaksoina elämässäni (olenhan pessimisti siitä huolimatta että pyrin optimismiin) jne. Täydellisyys ei toisaalta olekaan pyrkimykseni, mutta en kestäisi ajatusta että todellakin juuttuisin johonkin yllämainituista. Tälläkin hetkellä otan oikein rennosti puoli kolme yöllä eikä ole mikään kiire nukkumaan.
-Jenni
Sekavasta aloituksestani huolimatta haluan listata asioita jotka ärsyttävät minua tällähetkellä.
1. Tekotaiteellisuus. tai ehkä taiteellisuus ylipäätänsä. ns."taiteelliset ihmiset" ovat ärsyttäviä, jokainen heistä hakee omaa erinomaisuuttaan ja erilaisuuttaan olemalla jotakin yksilöllistä ollessaan juuri samanlainen kuin kaikki muutkin taiteilijat. Kuka ensinnäkin määrittelee mitä on olla taiteellinen? Kuten upea lehtorimme sanoisi;" ei ole olemassa erityislapsia, kaikki lapset ovat erityisiä", miksei sama pätisi siis aikuisiinkin ja taiteellisuuteen? En koe tarvetta olla hipsteri joka polkee jopolla ja käyttää ylisuuria rayban-rillejä (okei, tiedän ostaneeni juuri ylisuuret hipsterlasit, mutta vain siksi että ne ovat muotia ja halusin kerrankin kokeilla itselleni jotakin uutta.. seliseliseli) ja kuuntelee jotakin saakelin indiebändejä. Lisäksi, miksi nämä ns. "taiteelliset hörhöt" joista minä tykkään toisinaan käyttää sanaa "tekotaiteelliset ääliöt" etsivät joka saatanan asiasta jotakin helvetin symboliikkaa?? Tomaatti ei yhtäkkiä olekaan enään tomaatti vaan se kuvastaa minuuden pehmeyttä ja särkyvyyttä sitkeän kuoren alla.. Tässä vaiheessa tekee mieli oksentaa ketsuppia. Taiteelliset ihmiset ovat mun silmissä sokeita! Koko maailmasta pyritään etsimään vertauskuvia, symboliikkaa ja taiteellisia aspekteja jnejne.. huoh, eikö heille riitä että maailma on jo kokonaisuudessaan ja itsessään suuri taideteos ja jokainen asia on hieno juuri sellaisena kuin se on ilman sen syvällisempiä ajatuksia. Minä ainakin arvostan tomaattia tomaattina enkä jonakin helvetin vertauskuvana minusta itsestäni.. Taidehörhöt on itsekeskeisiä kusipäitä joiden koko maailma pyörii vain heidän itsensä ympärillä ja taidetta etsitään sieltä missä kaikki muut jo näkevät sen.
2. Stressi. Mä oon niin kyllästynyt stressaamaan. Pelkään onnistumista ja epäonnistusta samaanaikaan ja se saa minussa aikaan paniikkihäiriötä ja käsien hikoamista, sydämentykytystä ja itkukohtauksia. Huoh, onneksi kuitenkin olen myös äärimmäisen iloinen ja rennosti ottava ihminen, joten kärsin ns. bipolaarisesta olotilasta. Toisaalta ei ole hassumpaa olla vähän friikki, mutta kortisoli hellitä jo!
3. Kasaantuvat kilot. Kaverit laihtuvat huimaa vauhtia vieressäni minun lihotessa, lakatkaa ystävät jo siirtämästä niitä kilojanne mulle, en halua niitä! Alan muistuttaa joulukinkkua joulun lähestyessä ja säikähdän uunia joka kerta mennessäni keittiöön.. hekoheko. En ymmärrä mistä lihominen johtuu (olisko, liikasyöminen ja liikunnan puute??) mutta en ole ikinä eläessäni lihonut näin hurjaa tahtia (ei, en ole raskaana) ja voisin kohta hakea fat fighters- ryhmään sotimaan löllyvää läskiä vastaan. Jos asiasta repäistään jotain positiivista niin ainakaan näin liukkailla keleillä kaatuminen ei tee yhtä kipeää.
4. synkistelijät. Voi luoja mä vihaan näitä synkistelijöitä tällä hetkellä! Ollaan tahallaan väsyneitä ja 'masentuneita' ja valitetaan kun kukaan ei ymmärrä ja plaaplaaplaa. Oikeesti jos elämä on niin perseestä niin viiltäkää niitä ranteita sitten ens kerralla pystysuuntaisesti niin varmasti synkeähköt elämänne pääsevät päätöspisteeseensä. Voin kyllä myöntää, että mä olen meidän kaveriporukassa se synkistelijä (joten eikö kannattaisi katsoa peiliin?) mutta ainakin pyrin olemaan suurimman ajasta positiivinen, enkä lukittaudu vessaan napsimaan buranapakkauksia tyhjiksi samalla kuunnellen Jeff Buckleyn-hallelujah-biisiä tai vastaavasti jotain raivoangstipaskaa siitä kun kukaan ei ymmärrä. Höyläni ostan vain siksi, että saisin kainalokarvani ja muut epämieluisat sellaiset kuriin, enkä siksi että voisin odottaa melodramaattisesti verissäni poikaystäväni löytävän minut vessan lattialta sikiöasennosta. Tiedän että masennus on sairaus ja ymmärrän sen vakavuuden ainakin osittain, mutta synkistelijöillä en puhukkaan heistä vaan heistä joiden elämänasenteeksi on muodostunut synkkämielisyys jotta he voisivat päivän mittaan todeta kaiken taas olleen syvältä ja odottavan muka välinpitämättömänä huomista tietäen että se tulee olemaan vielä entistä syvemmältä anuksesta. Jos elämää ei edes yritetä ymmärtää lahjana ja mahdollisuuksien rajattomana pelikenttänä, niin ei siitä koskaan tulekaan sellaista. Toivon että jokainen maailman ihminen ottaisi pienen auringon ¤ sieluunsa valaisemaan sitä niin syvältä olevaa elämäänsä.
5. Oma asenteeni. Miksi mua kiinnostaa pätkänvertaa se että joku kulkee teiniajoilla/vanhempana teettämänsä käsivarret arvista rumina? Miksi mua kiinnostaa jos joku ei omalta sokeudeltaan kykene näkemään maailman kauneutta? Toisaalta mua kiinnostaa juuri siksi! Siksi että elämässä ei voi elää jos ei kiinnosta ja tollaset itsestään ja muista välinpitämättömät ihmiset on juuri sellainen asia mitä mä en voi ymmärttää, niitä kun ei kiinnosta pätkääkään mikään. (hups.. palasinkohan jo kohtaan 4)
6. Pimeys. Lumi kiltti tule jo, että näen autolla ajaessani muut kanssaeläjät. Pimeys tuottaa synkistelijöitä, se on kaiken pahan alku ja juuri vaikka kaikki saa aikansa pimeydestä. Pimeydessä elämästä katoaa värit, ihmissilmä erottaa vain harmaata ja kaikki on mustavalkoista, ei vivahteita. Pimeys on äärimmäisen surullista ja vaarallista. Ihmisiä katoaa pimeyteen, eikä mustista aukoista tiedetä mitään. Pimeys on kuolleiden ihmisten lepopaikka, ei se kuulu eläville.
7. Kiire. Kaikilla on kiire, paitsi mummoilla (tosin kassajonossa mummeleistakin tulee kiireisiä ja töykeitä). Jos hengittäminen ei tapahtuisi automaattisesti, ihmisiä kupsahtelisi kokoaika kun ei muistettaisi kiireltä hengittää. Joulunaika alkaa ja sen pitäisi tietää rauhoittumista, mutta ihmisille iskee kiire ja stressi ja heistä tulee hulluja pieniä muurahaisia jotka säntäävät stockmannin hajuvesiosastoilla ristiin rastiin. Mihin ihmisillä muka on kiire? Kuolla? elää? miten kukaan ehtii nauttia ajasta jota me onneksemme saamme täällä viettää jos juoksemme joka paikkaan? (mulle toi juokseminen ei toisaalta olis yhtään pahitteeksi kun makaan päivät pitkät sohvalla kuin laiska sika).
8. Eniten ärsyttää se, että olen itse sortunut jokaiseen yllämainittuun jollakin tapaa. Olen juossut bussiin koska on ollut kiire, olen itse itselleni aiheuttanut kaikki ne läskit ja liikakilot, olen synkistellyt joinakin ajanjaksoina elämässäni (olenhan pessimisti siitä huolimatta että pyrin optimismiin) jne. Täydellisyys ei toisaalta olekaan pyrkimykseni, mutta en kestäisi ajatusta että todellakin juuttuisin johonkin yllämainituista. Tälläkin hetkellä otan oikein rennosti puoli kolme yöllä eikä ole mikään kiire nukkumaan.
-Jenni
25. marraskuuta 2011
Pikku poseeraukset pikkujouluna
Nyt seuraa sellanen määrä pikkujoulu poseerausta, että huh huh.
Vietettiin eilen vakan ja pedon (lastentarhanopettajat ja opettajat) pikkujouluja ja etkot oli meillä. Syötiin joulusuklaata, piparisuklaata, poppareita, piparia, mandariineja jne. laulettiin singstaria ja ennenkaikkea oltiin linssiludeina.
Sain meikata Suvin (oikeanpuoleinen), mikä olikin erityisen kivaa ja harvinaista.
Suvi oli ostanut Lontoosta (?) hyvää viiniä, mikä sitten juotiin porukalla pois. (btw, miksi tossa pullossa on eiffel-tornin kuva kun se on lontoosta? Okei, ehkä lontoostakin saa ranskalaista viiniä)
Puhuttiin vähän Pirren ensvuoden vaihtoon lähdöstä ja se myönsi kokoajan luulleensa että Tsekki sijaitsee lähi-idässä, kunnes oli tutkinut karttaa yks päivä. Raukkeli oli kokoaika luullu lähtevänsä johonki melko eksoottiseen ja ehkä poliittisesti sotilaalliseen valtioon.
Kisailtiin myös siitä, kumpi on parempaa pipari- vai joulusuklaa.. Valitettavasti piparisuklaa vei voiton 3-2, mutta joulusuklaata syötiin kuitenkin enemmän.
Illan paras laulaja oli Hansku, joka singstarissa tais päihittää meidät kaikki.
Kun päästiin baariin (joka sijaitsi suunnilleen meidän naapurissa) niin Pirre ja Suvi meni heti ekana tiskille ja tilasivat kymmenen drinksua (kun oli niin hallpaa!).. jooh, takana olevat jonottajat olivat hieman närkästyneitä ja baarimikko luuli kuulleensa väärin.
Hauskaa oli, vaikka väsyttikin ja taisinkin olla kotona jo puoli yhdeltätoista :D Pikkujoulut baarissa alkoivat siis kello 20, joten kyllä sitä vähän tuli juhlittua.
-Jenni (joka näytti aivan crackhutsulta)
Vietettiin eilen vakan ja pedon (lastentarhanopettajat ja opettajat) pikkujouluja ja etkot oli meillä. Syötiin joulusuklaata, piparisuklaata, poppareita, piparia, mandariineja jne. laulettiin singstaria ja ennenkaikkea oltiin linssiludeina.
Sain meikata Suvin (oikeanpuoleinen), mikä olikin erityisen kivaa ja harvinaista.
Suvi oli ostanut Lontoosta (?) hyvää viiniä, mikä sitten juotiin porukalla pois. (btw, miksi tossa pullossa on eiffel-tornin kuva kun se on lontoosta? Okei, ehkä lontoostakin saa ranskalaista viiniä)
Puhuttiin vähän Pirren ensvuoden vaihtoon lähdöstä ja se myönsi kokoajan luulleensa että Tsekki sijaitsee lähi-idässä, kunnes oli tutkinut karttaa yks päivä. Raukkeli oli kokoaika luullu lähtevänsä johonki melko eksoottiseen ja ehkä poliittisesti sotilaalliseen valtioon.
Kisailtiin myös siitä, kumpi on parempaa pipari- vai joulusuklaa.. Valitettavasti piparisuklaa vei voiton 3-2, mutta joulusuklaata syötiin kuitenkin enemmän.
Illan paras laulaja oli Hansku, joka singstarissa tais päihittää meidät kaikki.
Kun päästiin baariin (joka sijaitsi suunnilleen meidän naapurissa) niin Pirre ja Suvi meni heti ekana tiskille ja tilasivat kymmenen drinksua (kun oli niin hallpaa!).. jooh, takana olevat jonottajat olivat hieman närkästyneitä ja baarimikko luuli kuulleensa väärin.
Hauskaa oli, vaikka väsyttikin ja taisinkin olla kotona jo puoli yhdeltätoista :D Pikkujoulut baarissa alkoivat siis kello 20, joten kyllä sitä vähän tuli juhlittua.
-Jenni (joka näytti aivan crackhutsulta)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)