Tehtiin Sampan kanssa tänään pieni pyörähdys Helsinkiin.
Tarkoituksena oli löytää Sampalle sandaalit.
Samalla sain jättää jäähyväiset rakastamalleni kaupungille.
Olo oli kuin maatuskalla.
Istuimme puistossa ja viereisellä penkillä istui kolme alkoholistia.
Miksi suomi rahoittaa alkoholismia?
Millainen nuoruus heillä on ollut?
Onko heillä perhettä, lapsia?
Ja miten kukaan voi ajautua siihen jamaan? Tuleeko heille krapulaa?
Niin tai näin, tunsin vääryyttä siitä että Suomi paapoo juoppoja ja narkkareita. Heille annetaan kohtuuttomasti rahaa ja asunto ilmaiseksi. Opiskelijat puolestaan saavat selvitä 200e/kk ja lisäksi 5v velalla. Eikö olisi parempi antaa juopoille ruokaseteleitä, kun he kuitenkin käyttävät kaiken rahansa viinaan? (en väitä, etteivätkö opiskelijatkin tekisivät sitä ;) varsinkin teekkarit, mutta ei onneksi niin mittavissa määrin). Ehkä se on se lähimmäisen rakkaus, joka aiheuttaa juoppojen paapomisen. Osaako alkoholisti kuitenkaan arvostaa saamaansa kun ainoa mitä hän pystyy rakastamaan on kilisevä kaljakassi? Tavallaan samanaikaisesti olen ylpeä niistä ihmisistä, jotka jaksavat auttaa niitä, joita muut ovat lakanneet arvostamasta ja joita muut katsovat inhoten. He jaksavat edelleen uskoa näihin ihmisiin, joita muu yhteiskunta pitää toivottomina. Ilman hyväsydämisyyttä, ei olisi hyviä ihmisiä, eikä niillä, jotka ovat lakanneet yrittämästä olisi toivoa paremmasta huomisesta. Ilman lähimmäisen rakkautta ja hyväsydämisyyttä tämä maa olisi hyvin kylmä ja julma paikka.
<3:llä Jenni
