-Jenni
31. elokuuta 2011
29. elokuuta 2011
Ilkivallasta
Pakkohan mun oli jonnekin tulla avautumaan, vaikka olenkin päättänyt olla päivittämättä tätä enää niin ahkerasti.
Elikkä: Mikä ihmisiä vaivaa? Olin lähdössä aamusta yliopistolle, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksikö? no! joku ääliö oli puhkaissut pyöräni etukumin. Aamustani tuli kertaheitolla stressaava ja aloin hätäpäissäni etsiä Sampan pyörän avainta. Löysin avaimen, mutta hänenkin pyörästään oli etukumi löysänä ja ajoasento oli muutenkin niin sanoin kuvaaamattoman huono, että vein pyörän samantien autotalliin.
Jouduin siis säätämään pankkitunnuksieni ja kaiken muun kanssa, jotta saisin rahaa bussiin (rahatilanteeni on muutenkin huonompi kuin heikko). Pääsin vihdoin bussiin ja pääsin yliopistolle puolituntia suunniteltua myöhemmin. Päätin kävellä luennon (joka ei kaiken lisäksi ollutkaan pakollinen) jälkeen kotiin (onneksi Suvi käveli seuranani) ja jalkani saivat kunnon rakot! (en suostunut maksamaan bussista toista kolmea euroa)
Soitin Jyrkille voisiko hän tulla paikkaamaan pyörän kumini ja hän pyrähti paikalle iltapäivästä. Jyrki oli ostanut paikkaustarvikkeet, mutta saavuttuaan paikalle hän totesi ettei niitä tarvitakkaan. Pyörästäni oli irrotettu venttiili ja sen palaset oli ripoteltu asfaltille. Poimittiin ne maasta ja Jyrki asensi venttiilin paikalleen ja pumppasi pyörään ilmaa.
Vein pyöräni autotalliin (jossa aion sitä tästä lähtien säilyttää) ja lähdin käymään kaupassa. Kaupasta tullessani huomasin, että kaikista kadulla olleista pyöristä oli irroitettu venttiilit ja venttiilin jämiä lojui ympäriinsä. Pakko sis kysyä kuka helvetti voi olla noin kusipäinen ihminen, että silkkaa omaa tylsyyttään tekee ilkivaltaa? Toivon paljon pahaa karmaa niille ihmisille, jotka pakottivat minut periaatteitani vastaan matkustamaan bussilla!
Ehkä kyseessä oli se vanhainkodista karannut pappalauma, joka toissapäivänä rupesi aukomaan päätään minulle ja Suville siitä kuinka jalkakäytävällä ei saa ajaa pyörällä. Ehkä he olivatkin oikeassa, mutta en ymmärrä miksi he negatiivisella äänensävyllään asiasta ilmoittavat. "Kertokaahan tytöt, saako jalkakäytävällä ajaa pyörällä?" "Niinpä, minunkin päälle kerran eräs tyttö ajoi takaapäin pyörällä". En aijo muuttaa ajotapaani, sillä Oulussa on niin kapeat autotiet, että en henkeni uhalla uskalla sinne mennä polkemaan ja toisekseen kyseisellä tiellä ei polkupyöräilyä ollut erikseen kielletty.
(btw. Oulun Gina Tricotista tein housulöydön 2,5e!!)
Oliko venttiilien irroittaminen siis kannanotto Oulun pyöräilijöitä kohtaan vai onko nuorisolta todellakin loppunut tekeminen? Jokatapauksessa tapaus aiheutti paljon mielipahaa ja yhden päivän lounasrahat menivät bussilla kulkemiseen ja kasvattivat omaa hiilijalanjälkeäni.. ehkä (en ole kovin perehtynyt ympäristöasioihin). Toivon siis, että ihmiset lakkaisivat purkamasta omaa pahaa oloaan kanssaeläjiin ja varaisivat sen sijaan ajan terapiaan. Kiitokset!
-Jenni
Elikkä: Mikä ihmisiä vaivaa? Olin lähdössä aamusta yliopistolle, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksikö? no! joku ääliö oli puhkaissut pyöräni etukumin. Aamustani tuli kertaheitolla stressaava ja aloin hätäpäissäni etsiä Sampan pyörän avainta. Löysin avaimen, mutta hänenkin pyörästään oli etukumi löysänä ja ajoasento oli muutenkin niin sanoin kuvaaamattoman huono, että vein pyörän samantien autotalliin.
Jouduin siis säätämään pankkitunnuksieni ja kaiken muun kanssa, jotta saisin rahaa bussiin (rahatilanteeni on muutenkin huonompi kuin heikko). Pääsin vihdoin bussiin ja pääsin yliopistolle puolituntia suunniteltua myöhemmin. Päätin kävellä luennon (joka ei kaiken lisäksi ollutkaan pakollinen) jälkeen kotiin (onneksi Suvi käveli seuranani) ja jalkani saivat kunnon rakot! (en suostunut maksamaan bussista toista kolmea euroa)
Soitin Jyrkille voisiko hän tulla paikkaamaan pyörän kumini ja hän pyrähti paikalle iltapäivästä. Jyrki oli ostanut paikkaustarvikkeet, mutta saavuttuaan paikalle hän totesi ettei niitä tarvitakkaan. Pyörästäni oli irrotettu venttiili ja sen palaset oli ripoteltu asfaltille. Poimittiin ne maasta ja Jyrki asensi venttiilin paikalleen ja pumppasi pyörään ilmaa.
Vein pyöräni autotalliin (jossa aion sitä tästä lähtien säilyttää) ja lähdin käymään kaupassa. Kaupasta tullessani huomasin, että kaikista kadulla olleista pyöristä oli irroitettu venttiilit ja venttiilin jämiä lojui ympäriinsä. Pakko sis kysyä kuka helvetti voi olla noin kusipäinen ihminen, että silkkaa omaa tylsyyttään tekee ilkivaltaa? Toivon paljon pahaa karmaa niille ihmisille, jotka pakottivat minut periaatteitani vastaan matkustamaan bussilla!
Ehkä kyseessä oli se vanhainkodista karannut pappalauma, joka toissapäivänä rupesi aukomaan päätään minulle ja Suville siitä kuinka jalkakäytävällä ei saa ajaa pyörällä. Ehkä he olivatkin oikeassa, mutta en ymmärrä miksi he negatiivisella äänensävyllään asiasta ilmoittavat. "Kertokaahan tytöt, saako jalkakäytävällä ajaa pyörällä?" "Niinpä, minunkin päälle kerran eräs tyttö ajoi takaapäin pyörällä". En aijo muuttaa ajotapaani, sillä Oulussa on niin kapeat autotiet, että en henkeni uhalla uskalla sinne mennä polkemaan ja toisekseen kyseisellä tiellä ei polkupyöräilyä ollut erikseen kielletty.
(btw. Oulun Gina Tricotista tein housulöydön 2,5e!!)
Oliko venttiilien irroittaminen siis kannanotto Oulun pyöräilijöitä kohtaan vai onko nuorisolta todellakin loppunut tekeminen? Jokatapauksessa tapaus aiheutti paljon mielipahaa ja yhden päivän lounasrahat menivät bussilla kulkemiseen ja kasvattivat omaa hiilijalanjälkeäni.. ehkä (en ole kovin perehtynyt ympäristöasioihin). Toivon siis, että ihmiset lakkaisivat purkamasta omaa pahaa oloaan kanssaeläjiin ja varaisivat sen sijaan ajan terapiaan. Kiitokset!
-Jenni
27. elokuuta 2011
Jäähyväiskirje
Hei! En kuitenkaan ole tekemässä itsemurhaa, vaikka otsikko antaisikin niin ymmärtää. Vihdoinkin olen päättänyt olla jatkamatta tätä blogia...tai ainakaan samoissa määrin kuin aikaisemmin. Kun aloitin uudestaan keväällä blogini kirjoittamisen, se tuntui mukavalta puuhalta..mutta nyt kun yliopistoelämäni on jälleen lähtenyt käyntiin ja lukijoita on kertynyt pieni määrä olen enemmänkin ahdistunut blogini tekemisestä, enkä osaa kirjoittaa sitä enää itseni iloksi, vaan pyrin pikemminkin kirjoittamaan sitä muiden iloksi.
Tuijotan blogini tilastoja ja nyt lukijamääräni laskua ja en tunne pystyväni tarjoamaan tälle blogille enää mitään, juuri siksi että olen kadottanut sen kirjoittamisen mielekkyyden ja olen liian kriittinen itseäni kohtaan. En kuitenkaan aijo lopettaa aivan täysin. Aijon kirjoittaa vain silloin kun minulla todella on jotakin aihetta ja INNOSTUSTA siihen. Inspiroidun edelleen meikkijuttujen tekemisestä ja olen varma, että kun saan niitä tehdyksi tulen laittamaan kuvia tänne. Teitä kuitenkin suosittelen lopettamaan blogini seuraamisen, ettei se roiku turhan panttina seuraamienne blogejenne listoilla.. blogipäivityksiä nimittäin saattaa tulla niinkin harvoin, että se käy jopa turhauttavaksi.
Kiitokset kuitenkin kaikille kaikesta ja erityisesti siitä kannustuksesta mitä olen saanut! :)
Vauhdikasta syksyä kaikille!!
-Jenni-
Tuijotan blogini tilastoja ja nyt lukijamääräni laskua ja en tunne pystyväni tarjoamaan tälle blogille enää mitään, juuri siksi että olen kadottanut sen kirjoittamisen mielekkyyden ja olen liian kriittinen itseäni kohtaan. En kuitenkaan aijo lopettaa aivan täysin. Aijon kirjoittaa vain silloin kun minulla todella on jotakin aihetta ja INNOSTUSTA siihen. Inspiroidun edelleen meikkijuttujen tekemisestä ja olen varma, että kun saan niitä tehdyksi tulen laittamaan kuvia tänne. Teitä kuitenkin suosittelen lopettamaan blogini seuraamisen, ettei se roiku turhan panttina seuraamienne blogejenne listoilla.. blogipäivityksiä nimittäin saattaa tulla niinkin harvoin, että se käy jopa turhauttavaksi.
Kiitokset kuitenkin kaikille kaikesta ja erityisesti siitä kannustuksesta mitä olen saanut! :)
Vauhdikasta syksyä kaikille!!
-Jenni-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)