Puhu äänellä jonka kuulet

Jos saisin valita millainen ihminen olisin, niin vastaisin: älykäs, tunteellinen, kaunis, erikoinen, mielikuvituksellinen, taiteellinen ja suorapuheinen. Mutta hei! Mähän olen tuota kaikkea, mutta suorapuheisuus on kuoriutunut minusta vasta viimeaikoina. 

Olen aina ollut melko "alistuva" persoona, toisinaan olen antanut ihmisten kävellä ylitseni. Riidellessäkin, en koskaan sano suoraan mitä oikeasti ajattelen, vaan murjotan ja haudon vihaisia ajatuksiani sisälläni. Saatan murjottaa kuukauden, jopa vuoden.. ehkä, en ole vielä kokeillut.

Olen siis pitkävihainen ja kerään sisälleni epäoikeudenmukaisuutta, vihaa ja jätän suuttumuksen kehräämään kurkkuni seutumille. Suuttumus tukahduttaa ääntäni ja tekee hengittämisestä vaikeaa, se on pala kurkussani ja tahtoisin sen ryömivän suuni kautta ulos.

(hihi, pikkarit paistaa läpi!)

Viime aikoina suuttumus ja ajatukseni eivät enää ole mahtuneet sisälleni, minusta on kuoriutunut pieni hirviö, joka laukoo ihmisille (usein läheisille ystävilleni) suoria totuuksia päin kasvoja. Loukkaan heitä, saan heidät suuttumaan ja pahimmassa tapauksessa arvostelen heitä ihmisinä. Joskus kuitenkin, saan heidät ymmärtämään minua paremmin.

Tarkoitusperäni ei kuitenkaan koskaan ole paha, en sano ajatuksiani heille loukatakseni heitä.

(Make Up Storen huulipuna: Sitrus)

Kirjoitin eräälle ystävälleni pari kuukautta sitten runon, jonka tarkoituksena oli sanoa ystävälleni: 

" Huomaatko, että silmissäni vaikutat masentuneelta vaikka maailmassa on niin monta ilon aihetta. Iloitse, sillä elämä on tässä ja nyt. Ole aina oma itsesi, sillä pidän sinusta juuri sellaisena."

Ystäväni kuitenkin luuli minun arvostelevan häntä heikoksi. Väärinkäsityksiltä ei voi siis välttyä, kun alkaa tuomaan ajatuksiaan julki (okei myönnettäköön, että runous ei ole paras mahdollinen väline suorapuheisuuteen, sillä jokainen tulkitsee sen eritavoin :P)

Pari päivää sitten kirjoitin toiselle ystävälleni viestin, jossa kerroin ystävyytemme olevan yksipuolista, enkä halua hänen enää joutuvan näkemään minua velvollisuuden tunteesta, koska miksi tuhlaisimme aikaamme toisiimme, jos molemmat eivät ole ystävyydessä 100%:sti mukana? 

Ystäväni ei vastannut, joka osoittaa minulle sen, että en ole enää hänen elämässään merkityksellinen.

Suorapuheisuuteni myötä, olen siis varmasti karsinut ystäväpiiriäni ja jättänyt jäljelle ne ystävät, joiden tiedän todella arvostavan ystävyyttämme. Huomaan hengittäväni paremmin, kun pystyn sanomaan mitä ajattelen (olipa kyseessä sitten kirjoitettu tai puhuttu teksti). En kuitenkaan halua käyttää suorapuheisuuttani pahaan tarkoitukseen (ja suorapuheisuushan voi olla hyvääkin), mutta jos en pysty ilmaisemaan mielipiteitäni (hyvän maun rajoissa) niin kuinka voin ilmaista itseäni?

<3:llä Jenni

p.s. Toi oranssi huulipuna on mun mielestä aivan mahtavaa!

p.p.s. Okei, koko tekstihän oli pääosin pelkkää shaibaa, mutta blogini toimikoot mun ajatusseulana.

VR-Varastan rahasi

Kuka arvaa missä mä olen taas ollut? Joo oikein! Helsinkissä. Tämän päivän jutun aiheeni ei kuitenkaan ole Suomen pääkaupunki, vaan VR! Kaikkihan tietää, että VR on aika syvältä? Minä en ollut asiaa pannut kovin merkille aikaisemmin, mutta tänään voisin kirota koko junayhtiön syvimpään ja kuumimpaan helvettiin.

Ensinnäkin, miksi junasta ostettuna liput ovat usein kalliimpia? Saako konnarit jotakin tippiä vai mistä se ylimääräinen rahastus johtuu?

VR on usein myös myöhässä, ja ihmisethän tunnetusti vihaavat odottelua. Itse en onneksi joutunut tänään odottelemaan junan saapumista, itseasiassa kaikki meni hyvin kunnes otin Helsingistä junan tikkurilaan.

Otin virheellisesti K-junan, enkä siksi uskaltanut matkustaa Helsingistä Tikkurilaan pummilla, koska K-juna pysähtyy kaikilla merkityksettömilläkin asemilla. Noh, oletin tietenkin että ei se voi kovin paljoa maksaa..en olisi voinut pahemmin erehtyä! 4 euroa!! 4 euroa! Jumankauta, Hyvinkäälle Helsingistä maksaa 4,80 opiskelijalle, mutta koska Tikkurilaan ei saa opiskelija-alennusta jouduin maksamaan jonkun perkeleen seutulipun hinnan?!!! Miksi mä olen joskus kaksi vuotta sitten päässyt Tikkurilasta Helsinkiin parilla eurolla? 

Kaikista huvittavinta tässähän oli se, että K-juna oli menossa Keravalle ja jos olisin Tikkurilan sijaan ilmoittanut päämääräkseni Keravan, olisin saanut lipun 2,50eurolla, missä logiikka?? En enää ikinä ilmoita junassa meneväni Tikkurilaan ja toivon koko sydämestäni että VR menee konkkaan! Tai ainakin, että sen monopoliasema lakkautetaan.

En ilmeisesti ollut ainoa, jolla meni hermot VR:än, nimittäin Tikkurilan asemalla oli humalainen mies, joka yritti kiihkeästi päästä Helsinkiin menevään intercity-junaan, mutta junan ovet eivät auenneet. Mies hermostui ja päätti antaa turpaan junalle, hän löi ja potki junan ikkunoita, vielä silloinkin kun juna lähti liikkeelle ja olin varma että mies putoaa raiteille. Hän ei kuitenkaan pudonnut (juopon tuuria!) ja pian paikalle saapui toinen intercity- juna, mies juoksi sisälle junaan, josta konnari tuli käskemään miehen pois. Yksi junan matkustajista oli ilmeisesti poliisi, sillä hän pidätti miehen. Mies turhautui ja alkoi purkaa raivoaan muihin laiturilla seisoneisiin, yhdelle miehelle hän huusi:" Sä oot läski! Saatanan läski, mä voin sanoo sulle että sä olet ihan vitun läski".. Mitä miehelle sitten kävi? Tarina ei kerro, sillä Samppa saapui asemalle ja nouti minut autollaan Ikeaan.

Onneksi kotimatka taittui autolla, joten ei tarvinnut enää rahoittaa VR:n vittumaisuutta.

<3:llä Jenni

Yesterday

Eilinen, miten mukavaa että se on jo mennyttä.

Päivä oli kuuma! 36 astetta parhaimillaan näytti Jussintorin mittari. Hikoilin kuin pieni porsas ja kirosin aurinkorasvaa kun en ruskettunut tarpeaksi (mutta toisaalta, en halua melanoomaakaan).

Samppa soitti ystävälleen illasta ja tämä ystävä kutsui meidät luokseen viettämään heidän tupareitaan. Mä oon luonteeltani aika semmonen kotikissa, joten kävin mielessäni tunnin kamppailua siitä, tahdonko lähteä vai en. Lopulta ajattelin että parempi elää omaa elämää kuin dr. Housen.

Kämppä sijaitsi jossakin Espoon lähiössä, joten menimme sinne junalla.



Koti oli kaunis ja melko viihtyisä, en kuitenkaan tuntenut sopeutuvani seuraan, vaikka se ihan hyvää olikin. Kaikki paikalla olijat näyttivät perus helsinkiläisltä ja jos totta puhutaan niin ensimmäinen sana, joka mieleeni nousi oli "snobit". Aloin hiljalleen toivoa, että olisin sittenkin valinnut Housen elämän. Tunsin olevani väärä ihminen väärässä paikassa.

Otimme taksin Helsingin keskustaan ja yritin maanitella Samppaa kotiin, mutta pojat päättivät lähteä jatkamaan biletystä Apolloon.

Jouduin yksin Helsingin yöhön, kello 1:00 ja junani takaisin "sijaiskotiini" lähtisi vasta kello 01:30. Nälätti, sillä en ollut syönyt koko päivänä oikeastaan mitään muuta kuin tupareissa tarjottua taivaallista tiramisu-kakkua. Voin myöntää, että ärsytti ja pelotti seistä yksin järkkärini ja muiden arvotavaroideni kanssa rautatieasemalla. Siinä seistessäni tuli eräs humalainen, nuori, tummahipiäinen poika seisomaan viereeni ja sanoi: "söpö" ja kyseli mistä lähtee m-juna malmiin (?) neuvoin hänet oikealle raiteelle ja siirryin itsekin ulos sisätiloista.

Seuraava poika. Söpö, nuori, pitkä, ei-humalainen, tummahipiäinen poika koripallon kanssa rupesi rupattelemaan. "Moi, minne oot menossa?" - "ööh,. Hyvinkäälle, tuolla T-junalla"- "Aijaa, niin mäkin, mutta tiksiin. Kattelin sua tuossa ja ajattelin mun mielessä ' oh, if I just talk with her'" jne.. lopulta juteltiin opiskelupaikoista ja muista turhanpäiväisistä.

Lopulta aloitin kotimatkani ja junassa eräs mies (humalainen, n.30v, vaaleahipiäinen, mukava, järvenpääläinen) istui viereeni ja rupesi hänkin juttelemaan kanssani. Hän kertoi isänsä olleen onnistuneessa ohitusleikkauksessa tänään ja siksi hän oli päättänyt hetken mielijohteesta lähteä kavereidensa kanssa juhlimaan. Hän kyseli mistä olen tulossa ja minne olen menossa ja loppumatkasta juteltiin pääasiassa kissoista ja koirista. Hän oli koiraihminen ja minä kissaihminen. Hän nousi Kyrölässä junasta, puristi kättäni ja kuiskasi korvaani:" Sun poikaystävä on onnekas kun sillä on sut." Jäin miettimään tuota lausetta ja mietin, miksi sillä hetkellä tuntui että tuntematon Kyrölään matkalla ollut mies tuntui arvostavan minua enemmän kuin poikaystäväni tai melko suuri osa ystävistäni?