Yesterday

Eilinen, miten mukavaa että se on jo mennyttä.

Päivä oli kuuma! 36 astetta parhaimillaan näytti Jussintorin mittari. Hikoilin kuin pieni porsas ja kirosin aurinkorasvaa kun en ruskettunut tarpeaksi (mutta toisaalta, en halua melanoomaakaan).

Samppa soitti ystävälleen illasta ja tämä ystävä kutsui meidät luokseen viettämään heidän tupareitaan. Mä oon luonteeltani aika semmonen kotikissa, joten kävin mielessäni tunnin kamppailua siitä, tahdonko lähteä vai en. Lopulta ajattelin että parempi elää omaa elämää kuin dr. Housen.

Kämppä sijaitsi jossakin Espoon lähiössä, joten menimme sinne junalla.



Koti oli kaunis ja melko viihtyisä, en kuitenkaan tuntenut sopeutuvani seuraan, vaikka se ihan hyvää olikin. Kaikki paikalla olijat näyttivät perus helsinkiläisltä ja jos totta puhutaan niin ensimmäinen sana, joka mieleeni nousi oli "snobit". Aloin hiljalleen toivoa, että olisin sittenkin valinnut Housen elämän. Tunsin olevani väärä ihminen väärässä paikassa.

Otimme taksin Helsingin keskustaan ja yritin maanitella Samppaa kotiin, mutta pojat päättivät lähteä jatkamaan biletystä Apolloon.

Jouduin yksin Helsingin yöhön, kello 1:00 ja junani takaisin "sijaiskotiini" lähtisi vasta kello 01:30. Nälätti, sillä en ollut syönyt koko päivänä oikeastaan mitään muuta kuin tupareissa tarjottua taivaallista tiramisu-kakkua. Voin myöntää, että ärsytti ja pelotti seistä yksin järkkärini ja muiden arvotavaroideni kanssa rautatieasemalla. Siinä seistessäni tuli eräs humalainen, nuori, tummahipiäinen poika seisomaan viereeni ja sanoi: "söpö" ja kyseli mistä lähtee m-juna malmiin (?) neuvoin hänet oikealle raiteelle ja siirryin itsekin ulos sisätiloista.

Seuraava poika. Söpö, nuori, pitkä, ei-humalainen, tummahipiäinen poika koripallon kanssa rupesi rupattelemaan. "Moi, minne oot menossa?" - "ööh,. Hyvinkäälle, tuolla T-junalla"- "Aijaa, niin mäkin, mutta tiksiin. Kattelin sua tuossa ja ajattelin mun mielessä ' oh, if I just talk with her'" jne.. lopulta juteltiin opiskelupaikoista ja muista turhanpäiväisistä.

Lopulta aloitin kotimatkani ja junassa eräs mies (humalainen, n.30v, vaaleahipiäinen, mukava, järvenpääläinen) istui viereeni ja rupesi hänkin juttelemaan kanssani. Hän kertoi isänsä olleen onnistuneessa ohitusleikkauksessa tänään ja siksi hän oli päättänyt hetken mielijohteesta lähteä kavereidensa kanssa juhlimaan. Hän kyseli mistä olen tulossa ja minne olen menossa ja loppumatkasta juteltiin pääasiassa kissoista ja koirista. Hän oli koiraihminen ja minä kissaihminen. Hän nousi Kyrölässä junasta, puristi kättäni ja kuiskasi korvaani:" Sun poikaystävä on onnekas kun sillä on sut." Jäin miettimään tuota lausetta ja mietin, miksi sillä hetkellä tuntui että tuntematon Kyrölään matkalla ollut mies tuntui arvostavan minua enemmän kuin poikaystäväni tai melko suuri osa ystävistäni?