Hetki elämässä

Tänään oli lämmin päivä pitkästä aikaa, joten lojosin tunnin aamuautingossa,kunnes typerät pilvet tulivat häiritsemään. Ranta oli yksin minun ja jonkun himoruskettuja-papparaisen.

Luovutettuani ruskettumisyritykseni suuntasin Hyvinkään keskustaan. Istahdin kirjastoaukion penkille ja jäin tuijottamaan ohikulkevia ihmisiä. Kauhukseni huomasin, että tunnistan liian monet ihmiset rollsin (entisen työpaikkani) asiakkaiksi, ajatuksissani tuijottelin heitä ja mietin "tuossa menee tuplajuustoateria 'Jahvalla', ja tuossa kaksi gluteenitonta juustohampurilaista", huolestuttavaa että edelleenkin muistan mitä he aikoinaan aina tilasivat.

Toinen asia jonka panin merkille siinä penkillä kököttäessäni oli se, että Hyvinkäällä on ihan älyttömästi teiniäitejä! Siellä ne 15-kesäiset mimmit kulkee verkkosukkahousuissa ja minihameissa napakoru paistaen paidan alta työntäen vauvan rattaita.. huh huh. Eikö kouluissa enää anneta seksuaalivalistusta?

Ja miksi niin hemmetin moni mun vanhoista koulukavereista / tutuista asuu edelleen Hyvinkäällä? Eikö täältä pääse pois kun on kerran tänne syntynyt? Vaikka mä aina valitankin sitä kuinka ankeaa Oulussa on, niin olen tämän päivän aikana huomannut olevani ylpeä siitä, että olen päässyt elämässäni eteenpäin enkä jämähtänyt tänne Hyvinkäälle! Itseasiassa sain tänään oikein sellaisen "itserakkauskohtauksen", kun mietiskelin mennyttä elämääni, tunsin hirveän suurta ylpeyttä 15-vuotiasta minää kohtaan. Tunsin suurta kiitollisuutta sitä teinilikkaa kohtaan, joka ei silloin 15 vuotiaana hakenut amikseen opiskelemaan jotakin kokkialaa. En yhtäkkiä voi ymmärtää miksen ajautunut amikseen? Minulla oli siihen kaikki edellytykset: huono keskiarvo yläasteen jälkeen, opiskelumotivaatio melkolailla nolla. Olin kertakaikkiaan päättänyt mennä lukioon ja siksi päädyinkin kymppiluokalle, jotta minulla olisi mahdollisuudet toteuttaa tuo unelma. Kymppiluokalta käteen jäi stipendi ja 2:lla numerolla kohonnut keskiarvo. Tänään vasta tajusin, että olen aina seurannut sydämeni ääntä ja pyrkinyt toteuttamaan unelmani. Voisinko enää olla itsestäni ylpeämpi?

Jokainen hetki on elämisen arvoinen.

<3:llä Jenni

Hyvä, Hyvempi, Hyvinkää

Mun on pakko ylistää Hyvinkäätä maasta taivaaseen! En tiedä johtuuko tämä yhtäkkinen rakkaus entistä kotipaikkakuntaani kohtaan siitä, että mulla on ollut ikävä tänne vai siitä, että huomaan yhtäkkiä mitä kaikkia hienouksia Oulusta puuttuu. Joka tapauksessa voisin aloittaa kertomukseni alusta, eli tästä aamusta:

Heräsin varhain ja huomasin ilokseni auringon tulvivan sisään verhojen raosta. Pähkäilin hetkisen aamumurojani syöden lähteäkö rannalle vai ei? Päätin kuitenkin olla lähtemättä, sillä koivun oksat liikehtivät siihen malliin että saattaisi olla kylmä ja kova tuuli aurinkoisesta ilmasta huolimatta. Lisäksi en tahtonut pahentaa flunssaani entisestään, joka hiljalleen alkaa käydä sietämättömäksi. Katselin siis pari jaksoa Housea ja facebookkailin, kunnes tylsistyin ja päätin lähteä kaupungille metsästämään uusinta Cosmopolitan-lehteä.

Lähdinpä siis liikkeelle ja mihin törmäänkään heti ensimmäisenä katua pitkin kävellessäni? Vanhaan papparaiseen joka hymyssäsuin on lähtenyt ulkoiluttamaan rollaattoriaan. Papparainen nostaa kätensä pystyyn ja huikkaa:" Hyvää kesää!" Kasvoilleni nousee väkisinkin hymy: " Kiitos, sitä samaa teille". Papparainen pysähtyy ja alkaa juttelemaan säästä, kuinka on niin ihanan aurinkoista, mutta silti tuuli on kylmä. Kerron, että olen tullut viikko sitten Oulusta, jossa on paljon tuulisempaa joten en valita. Papparainen kiinnostuu ja kysyy:" Oletkos sitten alkujasi Hyvinkäältä?" Kerron hänelle, että olen, jolloin papparainen levittää käsiään ja hihkaisee:" Tervetuloa kotiin!" Tulee väkisinkin hyvä mieli, tämä tuntematon ihana pieni ruttuinen mies toivottaa minut tervetulleeksi kuin tuhlaaja pojan. Kerron hänelle vielä, että olen lähtenyt Ouluun yliopistoon opiskelemaan. Papparainen kuulee kuitenkin väärin ja toteaa minua kätellen:" Onneksi olkoon! Se on hieno saavutus päästä ylioppilaaksi! Kanna sitä lakkia ylpeydellä! Mihinkäs meinasit jatkaa?" En viitsi enää korjata ja kiitän häntä onnitteluista ja kerron, että ajattelin yliopistoon jatkaa, niinkuin minä teenkin.. sitten syksyllä :)

Toinen asia mikä minua piristi kaupungilla vieraillessani oli Seppälän "Ota kolme, maksa kaksi"-tarjous, joka oli voimassa vain tämän päivän. Mikä tuuri, että lähdin Seppälään juuri tänään! Ostan siis "turbaani-hatun", kynsilakan ja sen Cosmopolitan-lehden (jonka btw saa halvemmalla Seppälästä!)

Kolmas asia joka nostatti huomattavasti Hyvinkään osakkeita oli se, että näin vastaantulevan miehen kantavan pikkuruista pussia, jossa luki teksti:" Punnitse & Säästä". Olisin voinut hihkua riemusta! Juuri tuota kauppaa kaipasinkin Oulusta ja nyt se on rantautunut Hyvinkäällekin! ( tai en tiedä koska se on tänne tullut, mutta ei sitä ainakaan kaksi vuotta sitten ollut) Ostan siis pähkinöitä ja kuivattuja kiivejä.

Ja vielä viimeinen asia, mikä Hyvinkäällä on ehdottomasti paremmin kuin Oulussa, nimittäin kirjasto! Täällä säästyy rahaa kun ei tarvitse vuokrata filmejä videovuokraamoista, kun Hyvinkään kirjastolla on niin laaja ja monipuolinen leffavalikoima. En ole ikinä edes nähnyt Oulussa elokuvahyllyä, joten tuskin sitä on edes olemassa. 

Joten lauletaan Hoosiannaata Hyvinkäälle ja nautitaan tästä päivästä yhtäpaljon kuin se rollaattorin kanssa huristeleva papparainen!

Hyvää kesää kaikille!

<3:llä Jenni

migreeniä ja ankeita olosuhteita

Mulla on kohta kaksi päivää kestänyt päänsärky meneillään, mutta onneksi se on pian ohi! Onko kukaan ikinä miettinyt, että voiko miehillä olla migreeni? En ainakaan itse ole ikinä kuullut kenenkään miehen valittavan hirvittävää toispuoleista hedaria tai näköhäiriöitä. Eilinen päivä meni lähinnä sängyssä maaten ja jaffaa juoden, ruokahalu oli poissa ja ainoa asia mikä meni alas oli piltti, siis semmonen lasten ruokamössö (ei mikään hedelmäsose).

Tämä päivä alkoi onneksi hieman paremmissa merkeissä! Aurinko paistoi mukavasti ikkunasta ja aattelinpa lähteä "rannalle" tohon läheiseen lätäkköön. Lyhyeksi kuitenkin jäi auringon otot kun tuuli niin hirvittävästi, että huomenna mulla on varmaan migreenin sijasta flunssa.

Tuntuu ihan tyhmältä, ku aika suuri osa mun vaatteista on Oulussa ja en fiksuna likkana luullut tarvitsevani muuta kuin sortseja ja toppeja.. pitkähihaiset ja lämpimät vaatteet ovat siis melko vähissä ja ulkona ei kuitenkaan ihan vielä pärjää niissä "kattokaa mun ruskettuneita sääriä ja olkapäitä"-vaatteissa. Onneksi tän kesän hittituote on noi maksimekot! Joten ei sääriä hirmusesti palele!

On aina yhtä shokeeraavaa lähteä käymään asioilla Hyvinkään keskustassa, nimittäin kattokaa mitä ne on saaneet täällä aikaan sinä 2 vuoden aikana jotka mä olen asunu Oulussa! Mun ihana lapsuuden/nuoruuden ympäristöni on tuhottu ja tilalle rakennetaan betonihelvettiä!

Onneksi kuitenkin jotakin vanhaakin on säilynyt, nimittäin Hyvinkään Willatehdas.

Lopuksi vielä video siitä kuinka ankeissa olosuhteissa mä tällä hetkellä elän (okei, tiedän että miljoonilla muilla ihmisillä ei välttämättä ole edes kattoa pään päällä joten ei pitäisi valittaa). Yksi asia mitä mä Oulusta todellakin kaipaan on meidän ihana keskustan kämppä ja leveä sänky! Miettikää kuinka epämukavaa kahden ihmisen on nukkua tuossa yhden hengen sängyssä! Taidanpa hakea iskältä lähipäivinä patjan lainaan..

<3:llä Jenni