Tänään oli lämmin päivä pitkästä aikaa, joten lojosin tunnin aamuautingossa,kunnes typerät pilvet tulivat häiritsemään. Ranta oli yksin minun ja jonkun himoruskettuja-papparaisen.
Luovutettuani ruskettumisyritykseni suuntasin Hyvinkään keskustaan. Istahdin kirjastoaukion penkille ja jäin tuijottamaan ohikulkevia ihmisiä. Kauhukseni huomasin, että tunnistan liian monet ihmiset rollsin (entisen työpaikkani) asiakkaiksi, ajatuksissani tuijottelin heitä ja mietin "tuossa menee tuplajuustoateria 'Jahvalla', ja tuossa kaksi gluteenitonta juustohampurilaista", huolestuttavaa että edelleenkin muistan mitä he aikoinaan aina tilasivat.
Toinen asia jonka panin merkille siinä penkillä kököttäessäni oli se, että Hyvinkäällä on ihan älyttömästi teiniäitejä! Siellä ne 15-kesäiset mimmit kulkee verkkosukkahousuissa ja minihameissa napakoru paistaen paidan alta työntäen vauvan rattaita.. huh huh. Eikö kouluissa enää anneta seksuaalivalistusta?
Ja miksi niin hemmetin moni mun vanhoista koulukavereista / tutuista asuu edelleen Hyvinkäällä? Eikö täältä pääse pois kun on kerran tänne syntynyt? Vaikka mä aina valitankin sitä kuinka ankeaa Oulussa on, niin olen tämän päivän aikana huomannut olevani ylpeä siitä, että olen päässyt elämässäni eteenpäin enkä jämähtänyt tänne Hyvinkäälle! Itseasiassa sain tänään oikein sellaisen "itserakkauskohtauksen", kun mietiskelin mennyttä elämääni, tunsin hirveän suurta ylpeyttä 15-vuotiasta minää kohtaan. Tunsin suurta kiitollisuutta sitä teinilikkaa kohtaan, joka ei silloin 15 vuotiaana hakenut amikseen opiskelemaan jotakin kokkialaa. En yhtäkkiä voi ymmärtää miksen ajautunut amikseen? Minulla oli siihen kaikki edellytykset: huono keskiarvo yläasteen jälkeen, opiskelumotivaatio melkolailla nolla. Olin kertakaikkiaan päättänyt mennä lukioon ja siksi päädyinkin kymppiluokalle, jotta minulla olisi mahdollisuudet toteuttaa tuo unelma. Kymppiluokalta käteen jäi stipendi ja 2:lla numerolla kohonnut keskiarvo. Tänään vasta tajusin, että olen aina seurannut sydämeni ääntä ja pyrkinyt toteuttamaan unelmani. Voisinko enää olla itsestäni ylpeämpi?
Jokainen hetki on elämisen arvoinen.
<3:llä Jenni
1 kommentti:
Olet tosi kaunis <3
Lähetä kommentti