korttisotaa ja kyyneliä

Huoh..Miksi mä oon tämmönen itkupilli? Reagoin kaikkeen hiemankin tunteitani kuohuttavaan itkien. Joko mulla on yliaktiiviset kyynelkanavat tai sitten mä vaan yksin kertaisesti olen herkkä ja heikko. Mä itken sillon, kun joku on hiemankin surullista, onnellista, pelottavaa, ahdistavaa, raivostuttavaa, epäoikeudenmukaista, stressaavaa, MÄ ITKEN AINA!! 

Mä oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyy olemaan tilanteessa kuin tilanteessa järkeviä, vankkoja ja ei-itkeviä. Mä en tiedä mikä mua vaivaa, kun kyyneleet puskee väkisinkin pintaan sillon kun ei pitäisi, en pysty estämään sitä vaikka haluaisin. Mun limbinen järjestelmä on jotenkin kieroutunut tai sitten en osaa käsitellä asioita muulla tavoin (tai ehkä mun mantelitumakkeessa on kasvain joka häiritsee mun tunnemaailmaa?). Tai ehkä mä olen vaan syntynyt yliherkäksi tunneihmiseksi, joka omistaa tulvivat kyynelkanavat. Mielestäni ei ole normaalia, että ihminen voi itkeä kuusi tuntia putkeen, niinkuin minä olen joskus tehnyt, lisäksi kärsin itkun ohella hyperventilaatio-oireista ja paniikkikohtauksista ja jälkeenpäin kasvavasta häpeän tunteesta.. miksen voinut taas selvitä tästäkin asiasta itkemättä?

No mikä sitten on saanut minut itkemään tälläkertaa? Epäoikeudenmukaisuus!

Eilinen päivä alkoi hyvin, mutta päättyi huonosti. Onnistuimme Sampan kanssa lätkäisemään soluasunnon oven kiinni niin, että avaimet jäivät huoneen sisäpuolelle. Ei auttanut muu kuin soittaa ISS:lle, jotta he tulisivat avaamaan meille oven, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. ISS kieltäytyi tulemasta paikalle, koska Samppa ei ole kirjoilla Hyvinkäällä, mitä paskaa? Minuun iski paniikki ja aloin taas itkemään selittäessäni tätä kaikkea epäoikeudenmukaisuutta äidilleni. Lopulta käskin Sampan soittaa uudelleen huoltoyhtiölle ja kysyä, miten tälläisessa tilanteessa tulee toimia? Kaikki tavaramme on lukkojen takana huoneessa, jonne emme pääse, kellokin on jo 20:40. Onneksi kuitenkin he viimein suostuivat tulemaan paikalle, kun Samppa lupasi näyttää vuokrasopimuksensa ja henkilökorttinsa todistaakseen asuvansa kyseisessä huoneessa.

No mikä sai minut itkemään tänään? Epäoikeudenmukaisuus!

Aamu alkoi huonosti, flunssa tuntuu jo sietämättömältä. Katsoin elokuvan, jonka jälkeen päätin lähteä ostamaan jotakin syötävää, sillä vatsaani kurni. Siirsin tililleni 13e (siirrän aina pieniä summia toiselta tililtäni, jotta en tulisi tuhlanneeksi liikaa) ja lähdin kauppaan. Kassalla yritin maksaa 7e ostokseni, mutta jostain kumman syystä tämä ei onnistunut. Minua hävetti, koska myyjä varmasti loi minuun katseen "Köyhä!" (tai ainakin minun mielikuvituksessani kävi näin), ihmettelin kuitenkin miksen ollut voinut maksaa ruokaostoksiani vaikka vasta 10min sitten olin laittanut tililleni rahaa? Soitin OP-puhelinpalveluun ja tarkistin tilini saldon, puhelinvastaaja kertoi sen olevan 3e! Mihin minulta oli yhtäkkiä kadonnut 10e rahaa?? Menin paniikkiin, taas!  Kiiruhdin Sampan soluasunnolle ja kirjauduin verkkopankkiin, sieltä minua vastaan tuijotti sama karu totuus. Johonkin oli kadonnut 10e! Eihän tuo kuulosta isolta summalta, mutta opiskelijalle se on paljon. Ajattelin heti jonkun kopioineen korttini tai saaneen haltuun tilini tietoja, joilla hän ryövää rahaa minun tililtäni! Kiiruhdin pankkiin ja aloin selittää pankkivirkailijalle tapahtunutta, ja koska olin jälleen tunnekuohun vallassa... aloin kyynelehtiä! Olisin voinut kuolla häpeään ja yritin niellä ja tukahduttaa ylimääräisen minusta purkautuvan nesteen.. mutta turhaan. Pankkivirkailija kertoi, että mikään ei ole pielessä, jolloin koin oloni kaltoin kohdelluksi, ai miten niin mikään ei ole pielessä?! Tililtäni on juuri kadonnut rahaa!! Ja katevarauksissa luki, että lisää olisi katoamassa. Pankkivirkailija käski tyynenrauhallisesti minun menevän kotiin tarkistamaan täsmäävätkö ostokuittini verkkopankkini tilitapahtumiin. Lähdin kävelemään kotiin päin ja jouduin hysterian ja paniikkikohtauksen valtaan, jolloin eräs ohikulkija varmasti luuli että joku läheiseni oli juuri kuollut, koska pysähtyi ja kysyi minulta:" Voii, mikä on hätänä?" Kuinka noloa olisi ollut myöntää, että itken sitä että tililtäni on mysteerisesti kadonuut vaivaiset 10e?? 

Kotona tein niinkuin pankkivirkailija oli neuvonut ja huomasin, että IKEA on laskuttanut minua kahdesti! Soitin pankkiin ja Ikealle ja he lupasivat, että saisin rahani takaisin. Hyvä homma!

Joten taas paljon kyyneliä turhaan. Pitäisi varmaan hakeutua terapiaan ja tutkia onko mulla jotain käsittelemättömiä asioita / tunteita kun regoin asioihin noin voimakkaasti, saan paniikkikohtauksia, elän pelkotiloissa, enkä pysty hillitsemään/kontrolloimaan itseäni. On hirvittävää tuntea häpeää siitä kuka on. Toivottavasti kukaan ei omista yhtä aktiivisia kyynelkanavia kuin minä, sillä tämä on jo kirous!

<3:llä Jenni