Tämä päivä on ollut mukava. Se oli mukava, koska Sanna (serkkuni) tuli Hyvinkäälle puolenpäivän aikoihin ja menimme Sveitsin uimalaan uimaan ja ottamaan aurinkoa.
Siitä on kauan kun viimeksi näin Sannan ja mikä muutos hänessä olikaan tapahtunut! Muutos oli sekä ulkoista, että sisäistä. Se Sanna, jonka minä muistan oli pitkätukkainen Pocahontas-tyttö, joka kärsi masennuksesta. Tämä uusi tyttö oli lyhyttukkainen keijukainen täynnä elämäniloa ja -halua. Ei tarvitse kahdesti miettiä kummasta Sannasta pidän enemmän.
Vietimme päivämme jutellen ja naureskellen. Neljä kokonaista tuntia vierähti nopeasti!
Tullessani sijaiskotiini, Samppa seisoi jo ovella odottamassa. Lähdimme yhdessä pienelle "kaupunkikierrokselle".
(Iik! Vesi on kylmää!)
Poikkesimme matkallamme kirjastoon lainaamaan elokuvaa.
mukaan lähti leffa nimeltä Otetaan Hatkat
lopuksi kävimme ruokaostoksilla Citymarketissa
ja illalla paistoimme lettuja. nam!
Oli mukavaa viettää kiva päivä, sillä viime päivät olen ollut ahdistunut ja stressaantunut, siksi että olen miettinyt alaa jota opiskelen ja sitä olenko soveltuva ammattiin johon aikoinani valmistun. Koen olevani väärällä alalla ja olen varma, että minusta tulee maailmankaikkeuden surkein lastentarhanopettaja. Tein eilen ammatinvalintatestin ja vastaukseksi en saanut ainakaan lastentarhanopettajaa, miksi en voi vain tietää mikä haluan olla isona? Hemmetti! Mä tarvitsen sen kompassin mikä Pocahontasilla on, jotta löydän polkuni.. joten kertokaa jos törmäätte siihen jossakin.
<3:llä Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti