Pili pili pom

Sataa sataa ropisee pili pili pom.

Helteet loppuivat kuin seinään. Eilen oli vielä sellainen sää, että olisi tehnyt mieli juoksennella ympäriinsä nakupellenä, mutta tänään puin mieluusti päälleni farkut ja poolopaidan (eilisen löytöni kirppikseltä!)

Sadepäivinä on mukavaa pysähtyä hetkeksi ja syventyä itseensä. 

Nautin siitä, että minä olen minä! Ja parasta on kun tekee niitä asioita joista todella pitää. Itse innostuin aamulla kokeilemaan uutta luomiväriäni ja iltapäivästä totesin, että tämä on se minun taidealueeni. Olen nimittäin aina lukenut itseni taiteellisiin ihmisiin, mutta vasta tänään tajusin että tämä on se juttu jolla lunastan paikkani tuolta kategoriasta. Olen maalari ja paperini ovat kasvot.

Lähdin myös kävelemään sateeseen. Kävin kirjastossa ja kirppareilla, mukaani ei kuitenkaan tarttunut mitään.

Kävin yksin kahvilla ja huomasin nauttivani siitäkin. Istun yksinäni pöydässä, eikä minulla ole kiire minnekkään. Saan katsella ikkunasta ulos ohikäveleviä ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti suojautua sadepisaroilta. Minun ei tarvitse keskustella kenenkään kanssa, annan ajatusteni vaeltaa. Hörpin kuumaa teetäni ja maailma tuntuu pysähtyneen.

Vaikka taivas itkikin niin minä hymyilin! Miten ihanalta tuntuukaan kääriytyä lämpimään pitkähihaiseen ja kuunnella sateen ropinaa.

Päivän kruunasi se, että äitini joka on jo pitkään toivonut pääsevänsä opiskelemaan sai opiskelupaikan! Nyt hänestä kouliutuu suntio ja jos tsägä käy (minun osaltani) niin valmistutaan yhtä aikaa ammatteihin.

Lopuksi vielä minua (eilen) naurattaneita asioita/keskusteluita:

Olin väsynyt pitkän päivän päätteeksi ja Samppa kysyi illalla, että laittaako hän pussilakanan peittoomme (hän lausui sen tosin "pussylakana" ja oli mielestään nokkela kun totesi pussylakanan tarkoittavan sitä kun nainen menee alasti makaamaan miehen päälle).. jooh, tästä hämmentyneenä pyysin Samppaa ojentamaan tyynylakanan, en huomannut sanassa mitään outoa kunnes Samppa korjasi: "tyynyLIINANko?" Sain naurukohtauksen.

Toinen asia mikä sai minut eilen nauramaan oli Sampan ja mun keskustelu/väittely (jotenkin näin se meni):

J:" En mä oo väsyny"

S:" Ai etkö muka? Muuten vaan naurat tollain väsyneesti"

J: " Ai eikö mun jutut muka oo hauskoja?"

S:" On, mutta sä oot väsyny"

J:" Enkä oo"

S:*naurua*

J:" Ja nyt sä vielä naurat mulle!"

S:"Enkä naura"

J:"No mille sä sit naurat?"

S:" Muistin yhen hauskan jutun Aku Ankasta"

J:" Aijaa, minkä jutun?"

S:" Siinä Aku Ankka ajaa mereen"

Mä aloin miettiä hetken aikaan, että vähänkö Sampalla on lapsellinen huumorintaju ku sitä naurattaa se ku Aku Ankka ajaa mereen, kunnes tajusin että se keksi koko jutun päästä ja nauroi oikeasti mulle eikä Aku Ankalle. Tän jälkeen mun oli pakko nauraa niin, että vedet valui silmistä. 

No noi jutut oli vähän sellasia, että olis pitäny olla paikan päällä jotta tajuaa niiden hauskuuden :D, mutta laitoinpa tänne blogiin ne ylös jos vaikka itse joskus tulevaisuudessa luen tätä ja muistan noi tilanteet uudelleen.

<3:llä Jenni